Haluaako eduskunta tehdä Salatut Elämät-maailmasta totta?
Äitiyslakikansalaisaloitteesta päätetään ihan kohta eduskunnan suuressa salissa. Enemmistö lakivaliokunnan jäsenistä kannattaa aloitteen hyväksymistä. Kuitenkin äitiyslakikansalaisaloitteessa on käsittämättömiä kohtia, jotka ovat terveen järjen vastaisia:
1. Kansalaisaloite rinnastaisi lapsen biologisen äidin puolison juridisesti samanveroiseksi ÄIDIKSI eli laki ei näkisi äitien välillä mitään eroja. Tämä osaltaan muokkaa koko äitiyden käsitteen uusiksi eli se erotetaan biologiasta (onko se sitten filosofinen?). Samantien on hyvä täsmentää, että lapsella voi olla vain yksi oikea äiti, joka on hänet synnyttänyt nainen, mutta lapsella voi kuitenkin olla myös sijaisäiti, isoäiti tai adoptioperheen äiti, mutta kukaan heistä ei ole hänen biologinen äitinsä. Jos joku väittää, että lapselle voi olla enemmän kuin yksi oikea äiti, voidaan kysyä, kuinka monessa kohdussa lapsi kasvoi tai kuinka moni äiti synnytti lapsen: oliko heitä yksi, kaksi vai kolme?
2.Kansalaisaloite mahdollistaisi tunnustavan äidin perua äitiydensä. Sanon uudestaan: PERUA äitiydensä. Jokainen tavallinen kansalainen Suomessa tajuaa, että äitiys on pysyvä ja elinikäinen asia, joka kerran alettuaan ei voi kumoutua tai peruuntua millään juridisella päätöksellä. Se ei ole asia, jonka voidaan nuijaa kopauttamalla päättää olemaan niin tai näin kulloistenkin asianomaisten oikkujen mukaan. Vaikka kuinka äiti haluaisi katkaista yhteydenpitonsa lapseensa, ei hän voi koskaan päästä tosiasiaa karkuun omasta äitiydestään.
3.Kansalaisaloite riistäisi lapselta oikeuden isään: Laki mahdollistaisi lapselle kaksi äitiä, muttei yhtään isää. Mikäli lapselle vahvistettaisiin kaksi äitiä, hänelle ei voitaisi myöhemmin vahvistaa isää, vaikka biologiset vanhemmat sekä lapsi sitä myöhemmin haluaisivat. Mikäli kansalaisaloitteen mukainen ehdotus hyväksytään, hedelmöityshoitoja voitaisiin antaa naispareille ainoastaan sellaisilla sukusoluilla, joiden luovuttajan isyyttä ei voida vahvistaa. Toisin sanoen kansalaisaloite ja sen suunnittelijat oikein pyrkivät tilanteisiin, joissa lapsen ihmisoikeus omaan isään on viety ja yhteiskuntaan, jossa isättömyys on vielä yleisempää kuin nykyään.
Nämä kansalaisaloitteen ehdotukset ja tavoitteet ovat suoraan kuin suositun ”Salatut Elämät”-draamasarjan maailmasta: Lapsella onkin yhtäkkiä kaksi ensisijaista äitiä, toinen äideistä voi yhtäkkiä ilmoittaa, ettei olekaan syntyvän lapsen äiti, jos niin haluaa, ja lapsen synnyttänyt äiti muuttaakin itsensä isäksi….
Jos eduskunnan enemmistö hyväksyy kansalaisaloitteen, se harjoittaa ”Salatut Elämät”-politiikkaa. Toisin sanoen kansalaisaloitetta kannattavat kansanedustajat pyrkivät tekemään ”Salatut Elämät”-maailmasta mahdollisimman totta Suomessa vuonna 2018.
Tälläkin hetkellä on mahdollista että lapsi hedelmöitetään toisen äidin munasoluilla ja asetaan toisen naispuoleisen kohtuun.
Esim homoseksuaali pariskunta jossa toimitaan näin niin molemmat ovat aivan biologisia äitejä.
Ilmoita asiaton viesti
Se, että se on mahdollista, ei tee siitä eettisesti oikeutettua.
Lapsen äiti on se kenen munasolu on kyseessä. Se, että noin toimitaan taitaa olla lähinnä pyrkimys saattamaan epäselvyyteen tieto lapsen äidistä.
Ilmoita asiaton viesti
Jos olisin munasolun luovuttajana tuiki tuntemattomalle pariskunnalle en todellakaan pitäisi itseäni siitä syntyvän lapsen äitinä.
Musta on eettisesti aivan oikein luovuttaa siittiöitä ja munasoluja.
Ilmoita asiaton viesti
Pitkään valmistellun perhevapaauudistuksen kaaduttua pidän erittäin todennäköisenä, että tämä äitiyslakiesityskin hylätään hallituspuolueiden kansanedustajien äänillä huolimatta siitä, että lakivaliokunta puoltaa vielä salassapidettävässä mietinnössään äitiyslain säätämistä pääkohdittain kansalaisaloitteen mukaisesti…
Ilmoita asiaton viesti
Jotkin itseään edistyksellisinä pitävät ryhmät haluavat romuttaa itsestään selvät asiat aiheuttaakseen kaaosta ja epävarmuutta muutenkin sekaisin olevassa nuoressa polvessa. Se on valitettavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Vuosikaudet on ollut ns. spermanluovutusklinikkoja. Kukaan ei aikaisemmin puhunut koeputkilasten biologisten vanhempien perään yhtään mitään. Mutta nyt kun homoseksuaalit ovat kuvioissa mukana niin hirveä älämölö
Ilmoita asiaton viesti
Eikö kukaan? Tosiaanko?
Tosin ilmaisu ”puhua perään” on vähän epätarkka, mutta jos se tarkoittaa sitä, että tällaista pidetään vääränä, niin on aina ollut ihmisiä, jotka ovat pitäneet tällaista vääränä. Eikä aivan vähän.
Keskustelun taso laskee aina siinä vaiheessa kun aletaan ”tietää” toisten motiiveja. Olisiko sinulla itse asiasta mitään sanottavaa?
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Sari, onko todellakin ollut paljon tai kuten sanot ”eikä aivan vähän”? Erikoista, sillä he ovat olleet hyvin hiljaa vastustuksessaan. En ainakaan muista mitään suurempia vastalauseaaltoja, jotka vastaisivat nykyistä.
Eli siinä mielessä pidän lausumaasi hieman epärehellisenä. Kaikella ystävällisyydellä. Ja tietenkin voin muistaa väärinkin – minäkin olen vain ihminen!
PS. Moniko on ”eikä aivan vähän”? Ihan vain kiinnostuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
”Hyvä Sari, onko todellakin ollut paljon tai kuten sanot ”eikä aivan vähän”? Erikoista, sillä he ovat olleet hyvin hiljaa vastustuksessaan. En ainakaan muista mitään suurempia vastalauseaaltoja, jotka vastaisivat nykyistä.
Eli siinä mielessä pidän lausumaasi hieman epärehellisenä. Kaikella ystävällisyydellä. Ja tietenkin voin muistaa väärinkin – minäkin olen vain ihminen!
PS. Moniko on ”eikä aivan vähän”? Ihan vain kiinnostuksesta.”
———-
-Eli missä olen ollut epärehellinen? On totta, että keskustelu on huomattavasti kiihtynyt ja tullut julkisemmaksi, mutta pysyn silti aiemmassa väitteessäni.
Se, että lapsia tehdään ilman toista vanhempaa on aina ollut hyvin monen ihmisen mielestä väärin. Vai tätäkö epäilet? 🙂
En minä tietenkään voi tietää kuinka monen mielestä tarkkaan ottaen. Mutta Taru Elkaman väite oli ettei ”kukaan puhunut biologisten vanhempien perään”. Mikä ei pidä paikkaansa. Kyllä tästä on keskusteltu, ja on ”puhuttu perään”, mutta nyt ollaan ymmärretty, että jotain pitää oikeasti tehdä.
Kannanotot ovat julkisempia ja keskustelu kiivaampaa, ei sitä ollut tarkoituskaan kiistää. Jos luet uudestaan ja tarkemmin kommenttini, mikä siinä tarkkaan ottaen oli epärehellistä ja ei-totta? Saatoit lukea siitä jotain mitä siinä ei lukenut…
Olen myös sitä mieltä, että toisten motiivien arvailu ei edistä keskustelua. (”Nyt kun homoseksuaalit ovat mukana kuvioissa…”) Kaikesta pitää tehdä ”homovihaa”, jotta keskustelu ei pureutuisi itse asian ytimeen?
Itse ainakin pidän aivan yhtä vääränä yksinäisten heteronaisten kuin lesbopariskunnankin ”hedelmöityshoitoja”. Olen aina pitänyt, en vasta viime aikoina.
Ilmoita asiaton viesti
Elikkä et ole kyllä nyt looginen jos pidät oikeana heteroliittoon lainasoluilla siitetyn lapsen biologista isättömyyttä tai äidittömyyttä.
Ilmoita asiaton viesti
”Elikkä et ole kyllä nyt looginen jos pidät oikeana heteroliittoon lainasoluilla siitetyn lapsen biologista isättömyyttä tai äidittömyyttä.”
—–
???
-En minä pidä sitä oikeana. Minusta lapsen hankkiminen luovutetuilla sukusoluilla on väärin ja synnyttää ristiriidan siinä että huoltaja on suunnitellusti toinen henkilö kuin se, jolta geenit ovat peräisin.
Täällä tunnutaan kovasti haluttavan välttää keskustelua siitä mikä on näissä asioissa ”oikein” tai ”väärin” omasta mielestä. Mutta sitä kysytään muilta ja tehdään päätelmiä siihen liittyen.
Sanohan sinä, onko mielestäsi väärin jos naisparin erotessa lapsen ollessa alle vuoden, ei-biologinen vanhempi ei pidä yhteyttä lapseen?
Entä onko mielestäsi väärin jos lapsen siittänyt henkilö, joka ei ole juridinen vanhempi, ei pidä eikä ota yhteyttä lapseen?
Onko sinun(kin) mielestäsi vanhemmuus ennen kaikkea juridiikkaa? Myös lapsen kannalta katsottuna? Kun vertailussa on biologinen vanhemmuus, sosiaalinen vanhemmuus ja juridinen vanhemmuus, viimeksi mainittu on tärkein, täysin riippumatta siitä onko lapsella juridiseen vanhempaan tunnesidettä, sosiaalista sidettä tai verisidettä?
Ilmoita asiaton viesti
#58. Vanhemmuus on myös juridiikkaa, mutta ennen kaikkea rakkautta ja huolenpitoa.
Kaikilla – niin heteroilla, lesboilla kuin homoillakin – on oikeus hankkia lapsia. Tämä oikeus tuo mukanaan myös velvollisuuksia, muun muassa velvollisuuden pitää huolta lapsesta ja rakastaa tätä. Äitiyslaki vahvistaa tämän velvollisuuden myös biologisen äidin naiskumppanille. Siksi se on hyvä laki. Hienoa, että lakivaliokunta kannatti sitä äänin 14-3.
Ilmoita asiaton viesti
”Sanon uudestaan: PERUA äitiydensä. Jokainen tavallinen kansalainen Suomessa tajuaa, että äitiys on pysyvä ja elinikäinen asia, joka kerran alettuaan ei voi kumoutua tai peruuntua millään juridisella päätöksellä.”
Se kohta lakiehdotuksessa on copypastattu isyyslaista. Isyyden on voinut vastaavassa tilanteessa perua jo vuosia: ”Mies, joka on 16 §:n nojalla tunnustanut isyytensä, voi peruuttaa tunnustamisensa ilmoittamalla siitä kirjallisesti isyyden selvittämisestä huolehtivalle lastenvalvojalle viimeistään 30. päivänä lapsen syntymästä.”
Jostain syystä tämäkin tuntuu tulevan ihmisille nyt yllätyksenä.
Ilmoita asiaton viesti
”Jostain syystä tämäkin tuntuu tulevan ihmisille nyt yllätyksenä.”
-Päivittelyn sijaan voisit kertoa mitä mieltä itse olet tällaisesta. Vanhemmuuden perumisesta.
Ja siitä, että kun lapselle juridisesti merkitään kaksi täysin ”yhdenveroista” äitiä, jolloin biologinen äiti ei ole mitenkään pysyvämpi tai erityisempi, tarkoittaako se mielestäsi, että myös synnyttäneellä äidillä tulee olla oikeus peruuttaa äitiytensä?
Entä onko mielestäsi oikein ja ihan ok juttu, jos biologinen isä peruuttaa isyytensä?
Ilmoita asiaton viesti
” – – tarkoittaako se mielestäsi, että myös synnyttäneellä äidillä tulee olla oikeus peruuttaa äitiytensä?”
Hänellähän on, ja se on vielä vanhempi juttu: lapsensa voi antaa adoptoitavaksi, jolloin aiempi vanhemmuus mitätöityy.
Ilmoita asiaton viesti
Ei voi rinnastaa näitä kahta asiaa keskenään: 1) biologinen 2) ei-biologinen äitiys.
Adoptioon annetaan aina vain äärimmäisessä tapauksessa, mutta adoptoitukin lapsi voi olla myöhemmin yhteydessä biologiseen äitiinsä.
Sensijaan tässä ”äitiyslain” mallissa lain voimalla vahvistettaisiin lapselle äiti, joka ei ole adoptio-äiti, vaan rinnastettavissa synnyttäneeseen äitiin lapsen kakkos-äiti. Samalla lapsen mahdollisuus tulla tietämään ja tuntemaan isänsä peruuntuu kertakaikkisesti.
Näin synnytetään ”kahden-äidin” isättömiä lapsia, mikä on täysin ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien julistuksen kanssa, jonka Suomi on hyväksynyt vuonna 1991.
Jos nyt kansanedustajamme hyväksyvät tämän äitiyslain, he polkevat lapsen oikeutta tuntea molemmat vanhempansa, äidin sekä isän, ja antavat signaalin, että lapselle voi valehdella päin kasvoja hänen sukujuuristaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Samalla lapsen mahdollisuus tulla tietämään ja tuntemaan isänsä peruuntuu kertakaikkisesti.”
Höpsistä. Hänhän voi vaikka pienestä pitäen varttua isänsä kanssa. Tai ainakin tuntea tämän. Tai saada tietää tämän henkilöllisyyden tullessaan täysi-ikäiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsen oikeuksien sopimuksen 7:ttä artiklaa sovellettaessa lapsen etu on aina tapauskohtaisesti harkittava – hedelmöityshoitolaki sallii anonyymin sukusolujen luovutuksen ja niissä hoidoissa, joissa käytetään sukusoluja, joiden luovuttaja ei ole antanut suostumustaan juridiseksi vanhemmaksi vahvistamiselle, lapsen oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan turvataan ”mahdollisimman pitkälle” tiedonsaantimenettelyllä. Lapsen oikeuksien sopimuksessa termi ”vanhemmat” määritellään varsin laveasti tosiasiallisen läsnäolevan vanhemmuuden kautta – sosiaalinen vanhemmuus rinnastetaan sopimuksessa biologiseen vanhemmuuteen siis…
Ilmoita asiaton viesti
Ei käsittääkseni pidä paikkaansa, sillä silloin kun YK:n lapsen oikeuksien julistus on annettu, vuonna 1959, vanhemmillä käsitettiin lapsen isää ja äitiä.
Sanot, että ”Lapsen oikeuksien sopimuksen 7:ttä artiklaa sovellettaessa lapsen etu on aina tapauskohtaisesti harkittava” ja että ”Lapsen oikeuksien sopimuksessa termi ”vanhemmat” määritellään varsin laveasti tosiasiallisen läsnäolevan vanhemmuuden kautta – sosiaalinen vanhemmuus rinnastetaan sopimuksessa biologiseen vanhemmuuteen siis…”
Läsnäoleva vanhemmuus syntyy biologisen siteen kautta (äiti ja isä), ja myös adoption kautta. Mutta ei näin, että lapsen hedelmöityshoidon onnistuttua heti laki määrää lapselle raskaana olevan äidin lisäksi toisen äidin, joista toinen äiti voi perua äitiytensä 30 vrk lapsen synnyttyä.
Tässä ei kyllä lapsen etu ja oikeus toteudu!
Ilmoita asiaton viesti
Aviopuoliso tai vakiintunut parisuhdekumppani katsotaan parisuhteeseen syntyneen lapsen sosiaaliseksi vanhemmaksi, vaikka hänellä ja lapsella ei olisikaan biologista sidettä keskenään. Läsnäoleva vanhemmuus on mielestäni kaiken kaikkiaan lapsen sosiaalisen kasvamisen tukemista ja olemista samaistumiskohteena – esimerkiksi etävanhempi, joka maksaa lapsen huoltajalle elatusmaksuja, mutta ei osallistu lapsen kasvatukseen ja päivittäiseen huolenpitoon, ei ole oikea vanhempi vaikka tuo lapsi olisi hänen geneettinen jälkeläisensä.
Lapsen oikeuksien julistus vuodelta 1959 on hyvin yleisluonteinen periaatejulistus ja tottakai se sisältää aikakaudelleen tyypillisiä oletuksia vanhemmuudesta ja lasten tarpeista. Lapsen oikeuksien sopimus sen sijaan on jo tuoreempi valtiosopimus ja sisältää käsikirjan muodossa tarkempaa ohjeistusta artikloiden soveltamisesta.
Kuukauden perumisaika toki on olemassa äitiyslaissakin, mutta sitä tuskin tullaan ”hyödyntämään” kovinkaan ahkerasti.
Ilmoita asiaton viesti
”Kuukauden perumisaika toki on olemassa äitiyslaissakin, mutta sitä tuskin tullaan ”hyödyntämään” kovinkaan ahkerasti.”
—-
-No mitä luulet, tullaanko näkemään paljonkin sellaista, että jos lapsen äidit eroavat, niin vanhemmuus säilyy molemmilla, ja ”tunnustanut” äiti säilyttää läpi elämänsä suhteen exänsä lapseen, johon hänellä ei ole verisidettä?
Tilanteessa jossa on jo ehkä uusi kumppani, ehkä hän saa oman lapsen tai uudella kumppanilla on lapsia, joiden kanssa hän jakaa arkielämänsä.
Mitä syytä olisi säilyttää yhteys exän lapseen, jos ero on tapahtunut tämän ollessa pieni eikä tätä äitinsä ex-kumppania edes muista?
Entä kuinka paljon tullaan näkemään ”kadonneen jäljillä” -ohjelmassa sitä kun joku etsii äitinsä ex-kumppania? Tai käy terapiassa siksi ettei koskaan saanut kunnolla tuntea tätä?
Biologinen side on erityinen. Ja se on purkamaton ja kestää läpi elämän. Siitä ei pääse yhtään mihinkään.
Ilmoita asiaton viesti
”Mitä syytä olisi säilyttää yhteys exän lapseen, jos ero on tapahtunut tämän ollessa pieni eikä tätä äitinsä ex-kumppania edes muista?”
Katsos, kun jotkut vanhemmat rakastaa lapsiaan ja haluaa olla heidän elämässään läsnä eron jälkeenkin.
Sellaista on kyllä näkynyt paljon, että eronneet pitävät yhteyttä ei-biologiseen lapseensa, vaikka vanhemmuutta ei olisi edes vahvistettu (vaan esim. pelkkä huoltajuus).
Vanhemmuuden vahvistaminen on lapsen etu, koska näin myös ei-biologiselle vanhemmalle syntyy elatusvelvollisuus, ja lapselle mm. mahdollisuus periä tämä.
Ilmoita asiaton viesti
”Katsos, kun jotkut vanhemmat rakastaa lapsiaan ja haluaa olla heidän elämässään läsnä eron jälkeenkin.”
——
-Kuule tiedän tuon, joten turhaan otat holhoavan asenteen. Olepa nyt asiallinen. Puhuin tilanteesta, jossa ero tapahtuu lapsen ollessa vauva, eikä lapsi muista äidin kumppania.
———
”Sellaista on kyllä näkynyt paljon, että eronneet pitävät yhteyttä ei-biologiseen lapseensa, vaikka vanhemmuutta ei olisi edes vahvistettu (vaan esim. pelkkä huoltajuus).”
-No katsos kun minä en tarkoittanut, että tuo olisi aivan ennenkuulumatonta. Olen itsekin nähnyt aika paljon tehtyäni 14 vuotta lapsi- ja perhetyötä.
——
”
Vanhemmuuden vahvistaminen on lapsen etu, koska näin myös ei-biologiselle vanhemmalle syntyy elatusvelvollisuus, ja lapselle mm. mahdollisuus periä tämä.”
————–
-Tarkoitat rahaa? Taloudellista etua. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä saako lapsi koskaan tuntea biologisia juuriaan ja syntyykö hänelle side niihin, jotka ovat hänet verisukulaisiaan?
Ja edelleenkään et halua (tai uskalla) sanoa onko sinusta väärin jos biologinen vanhempi hylkää oman lapsensa? Minusta on käsittämätöntä että ohitat emotionaaliset seikat ja puhut vain lakipykälistä ja rahallisesta edusta.
Sinä tiedät että biologinen side on erityinen, etkö tiedäkin?
Ilmoita asiaton viesti
”Minusta on käsittämätöntä että ohitat emotionaaliset seikat ja puhut vain lakipykälistä ja rahallisesta edusta.”
Oikaise jos olen erehtynyt, mutta käsittääkseni tässä blogissa ja sen käsittelemässä lakiehdotuksessa on kyse – niin, laista. Pahoittelen kun koetan pysyä asiassa 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Siis MIKSI et pysty sanomaan omaa mielipidettäsi?
Kyllä, blogi käsittelee lakialoitetta, mutta kaikkiin lakeihin ja asioihin sisältyy sellaista mistä tosiaankin voi sanoa oman mielipiteen ja sellaista mihin liittyy tunteisiin ja etiikkaan liittyviä asioita.
Välttelet näitä. Miksi?
Tässä on uusi tilaisuus vastata kysymykseen eettiseltä kannalta. Sanoit että monet haluavat säilyttää suhteen lapseen eron jälkeenkin. Entä jos joku ei halua? Onko sinusta jotenkin väärin ja surullista tai tuomittavaa, jos eron jälkeen ”tunnustanut” äiti EI halua pysyä exänsä lapsen elämässä. Siis tilanteessa, jossa lapsi ei tätä muista.
Olet ajatteleva ihminen. Sinulla on mielipide tästä. Ja haluaisin kuulla sen. Kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Ai niin, tämä:
”Puhuin tilanteesta, jossa ero tapahtuu lapsen ollessa vauva, eikä lapsi muista äidin kumppania.”
Niin minäkin puhuin. Mutta ensisijaisesti tarkoitin sitä todennäköisempää tilannetta, että toinen äiti pitää yhteyttä lapseen heti siitä erosta alkaen, jolloin lapsi ei pääse kumpaakaan äitiään unohtamaankaan.
Tarkoititko sellaista, että äiti ilmestyy lapsensa elämään joskus paljon myöhemmin kun lapsi on hänet unohtanut? Onko sellainen sitten paha asia?
Ja pitää muistaa, että vanhemmuus syntyy jo nyt sisäisen adoption kautta. Äitiyslaki ei mahdollistaisi mitään uudenlaisia skenaarioita, se ainoastaan sujuvoittaisi äitiyden vahvistamista.
Ilmoita asiaton viesti
Tenka: ”Niin minäkin puhuin. Mutta ensisijaisesti tarkoitin sitä todennäköisempää tilannetta, että toinen äiti pitää yhteyttä lapseen heti siitä erosta alkaen, jolloin lapsi ei pääse kumpaakaan äitiään unohtamaankaan.”
—-
-Ja minä yritän sanoa, että toinen äiti EI PIDÄ välttämättä ja itsestäänselvästi yhteyttä lapseen. Onko sinusta tällainen aivan mahdotonta? Ei mitenkään voi käydä näin? Entä jos käy?
Eli kysyn miksi, sinun mielestäsi toisen ”tunnustaneen” äidin pitäisi pitää yhteyttä ex-kumppaninsa lapseen? Miksi lapsen ei pitäisi päästä unohtamaan äidin ex-kumppania, jota ei muista? Miksi?
Esitit tuossa jotenkin tavoiteltavana asiana, että lapsi ei unohtaisi sitä äitiä joka lähtee. Mihin lapsi tätä enää tarvitsee, kun verisidettä ei ole ja äiti saa mahdollisesti uuden kumppanin, joka tietysti on lapselle tutumpi ja läheisempi?
———
Tenka: ”Tarkoititko sellaista, että äiti ilmestyy lapsensa elämään joskus paljon myöhemmin kun lapsi on hänet unohtanut? Onko sellainen sitten paha asia?”
—-
-Edelleen kysymykseni on, että onko SINUN MIELESTÄSI paha asia, jos tämä toinen äiti EI ILMESTY lapsen elämään enää missään vaiheessa.
Voisitko vihdoin vastata tähän? En oikein usko että et ymmärrä kysymystä. Yrität vain kiertää sen.
Ja huom. sinä kysyt minulta ja muilta jatkuvasti ”olisiko se paha asia?” ”Olisiko se nyt sitten aivan hirveää?” ym. vastaavanlaisia omaa mielipidettä ja tuntemuksia, arvottamista edellyttäviä kysymyksiä. MIKSI sinulta ei saa kysyä sellaisia?
———
Tenka: ”Ja pitää muistaa, että vanhemmuus syntyy jo nyt sisäisen adoption kautta. Äitiyslaki ei mahdollistaisi mitään uudenlaisia skenaarioita, se ainoastaan sujuvoittaisi äitiyden vahvistamista.”
—
-Ja tässä seuraa taas tavanomainen selostus tämänhetkisestä juridiikasta…
No minä annan esimerkkivastauksen, johon voit sitten sanoa oman mielipiteesi. Kun sinulla oletettavasti niitäkin on.
MINUN MIELESTÄNI, jos biologinen vanhempi, äiti tai isä, eroaa lapsen toisesta vanhemmasta, pidän ehdottomasti vääränä jos hän katkaisee yhteyden lapseen. Mutta sen sijaan en näe mitään eettistä velvoitetta pitää yhteyttä ex-kumppanin lapseen, joka ei ole oma biologinen lapsi.
Koska veriside on niin vahva, että sen vuoksi, verisiteen vuoksi, monet ovat aikuisena etsineet yhteyttä verisukulaisiinsa. Sen sijaan en pysty näkemään syytä miksi joku etsisi vuosikaudet kaikin mahdollisin keinoin vanhempansa entistä kumppania, jota ei koskaan oppinut tuntemaan. Voitko sinä?
No niin, vastasin omaan kysymykseeni. Haluaisin nyt kuulla snun vastauksesi. Siis jos oletetaan että se toinen ei-biologinen vanhempi ei pidä yhteyttä lapseen. Näetkö mitään eroa tässä biologisen ja ei-biologisen vanhemmuuden välillä? (Eettisesti, ei juridisesti, jos on tarpeen muistuttaa.) Ja sinun mielestäsi, en nyt kysy sitä mikä tällä hetkellä ”on mahdollista juridisesti” tai ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
Näiden keskustelujen usein toistuva kaava näyttää olevan:
– Joku laatii äitiyslakia vastustavan kirjoituksen
– Lain kannattajat kiinnittävät huomiota perustelujen puutteisiin
– Lain vastustajat eivät osaa vastata, vaan alkavat ihmetellä miksi tässä nyt äitiyslaista puhutaan eikä aidan seipäistä
”Mihin lapsi tätä enää tarvitsee, kun verisidettä ei ole ja äiti saa mahdollisesti uuden kumppanin, joka tietysti on lapselle tutumpi ja läheisempi?”
No mihin lapset nyt vanhempiaan tarvitsevat. Aikamoista väittää, että vanhemman uusi kumppani on tietysti tutumpi ja läheisempi kuin oma vanhempi, jonka on syntymästä saakka tuntenut.
”Mutta sen sijaan en näe mitään eettistä velvoitetta pitää yhteyttä ex-kumppanin lapseen, joka ei ole oma biologinen lapsi.”
Ok. Kuulostaa sydämettömältä. Mutta toki vanhemmuuden voi halutessaan samastaa pelkkään geenien samankaltaisuuteen ja jättää sen emotionaalisen ja sosiaalisen yhteyden huomiotta.
Ilmoita asiaton viesti
”Mihin lapsi tätä enää tarvitsee, kun verisidettä ei ole ja äiti saa mahdollisesti uuden kumppanin, joka tietysti on lapselle tutumpi ja läheisempi?”
Tenka: ”No mihin lapset nyt vanhempiaan tarvitsevat. Aikamoista väittää, että vanhemman uusi kumppani on tietysti tutumpi ja läheisempi kuin oma vanhempi, jonka on syntymästä saakka tuntenut.”
—–
-Lapsi tarvitsee läsnäolevan huoltajan. Ja IHMINEN ylipäätään kokee yleisesti tarvetta löytää biologiset juurensa. Tämä tarve on usein tullut esiin vasta aikuisena.
Ja edelleen, viittaan tapaukseen, että lapsen ei-biologinen vanhempi eroaa lapsen biologisesta vanhemmasta kun lapsi on alle vuoden ikäinen. Ja lapsi unohtaa poistuneen vanhemman pian. Mekanismi on tällainen.
Eli mitä tarvetta LAPSELLA olisi tästä eteenpäin saada yhteys äidin entiseen kumppaniin, johon lapsella ei ole verisidettä?
Lapsella on äiti, lapsella on lähihuoltajat, mahdollisesti äidin uusi kumppani, jonka lapsi tuntee.
Mihin lapsi tarvitsisi elämästään poistunutta äidin ex-kumppania? Et osaa vastata? En ihmettele.
——–
”Mutta sen sijaan en näe mitään eettistä velvoitetta pitää yhteyttä ex-kumppanin lapseen, joka ei ole oma biologinen lapsi.”
—-
Tenka: ”Ok. Kuulostaa sydämettömältä. Mutta toki vanhemmuuden voi halutessaan samastaa pelkkään geenien samankaltaisuuteen ja jättää sen emotionaalisen ja sosiaalisen yhteyden huomiotta.”
——–
-Mikä kuulostaa sydämettömältä? Miksi? Miksi olisi mitenkään ”sydämetöntä” olla pitämättä yhteyttä lapseen, joka ei ole oma, ja joka ei sinua muista eikä tunnista?
Eli jos LAPSELLA ei ole emotionaalista eikä sosiaalista yhteyttä ko. aikuiseen. Tuliko tämä nyt selväksi?
Puhut ja tarkastelet asiaa koko ajan AIKUISEN näkökulmasta? Ja siitä oletuksesta että aikuinen ilman muuta haluaa pitää yhteyttä lapseen?
Jos ei halua, ONKO se sinusta ”sydämetöntä”? Jos, niin miksi?
Ilmoita asiaton viesti
”Näiden keskustelujen usein toistuva kaava näyttää olevan:
– Joku laatii äitiyslakia vastustavan kirjoituksen
– Lain kannattajat kiinnittävät huomiota perustelujen puutteisiin
– Lain vastustajat eivät osaa vastata, vaan alkavat ihmetellä miksi tässä nyt äitiyslaista puhutaan eikä aidan seipäistä”
—–
-Tämä oli ihan turhaa liirumlaarumia 🙂
Kauhistelit tuossa aiemmassa vastauksessasi miten sinusta on ”sydämetöntä”, että äidin ex-kumppani, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi, ei pidä yhteyttä lapseen eron jälkeen. Tilanteessa jossa hän ei ole lapselle tuttu ja tunnistettava.
Onko sinusta yhtä väärin se, jos lapsen isä, lapsen siittänyt henkilö, ei pidä yhteyttä lapseen tämän syntymän jälkeen?
Tyhjentyykö vanhemmuus sinusta nimenomaan ”juridiseen vanhemmuuteen”? Sekö on lapsellekin kaikista tärkeintä? Onko?
Ilmoita asiaton viesti
Miksi nykyinen adoptio-menettely ei käy?
On tiedossa, että se ei kestä kovinkaan kauaa, noin 2 viikkoa vain, lapsen syntymän jälkeen jo voi saada adoptoitua lapsen.
Väitetään, että JOS sattuisi äiti kuolemaan lapsensynnytykseen, tällä olisi toinen ”äiti” jo valmiina. Miten yleinen tämä hypoteettinen tapaus on?
Ja jos niin kävisi, että äiti kuolisi synnytykseen tai hyvin pian synnytyksen jälkeen (mikä on äärimmäisen harvinaista Suomessa), eikö tämä sinun mainitsemasi ”rakkaus lapseen” siinä tapauksessa herättäisi toisessa ”äidissä” halun hoivata ja huolehtia lapsesta, ilman juridista äitiyttäkin? Eihän tällä lapsella muitakaan ”ottajia” olisi, joten aivan luonnollistahan olisi, että hän ottaisi pienokaisen hoitoonsa.
En usko, että tämä äitiyslaki on tarpeellinen, koska sen motiivit eivät ole yksiselitteiset, eikä sillä ole mitään lisäarvoa annettavana kahden naisen perheille.
Ilmoita asiaton viesti
”On tiedossa, että se ei kestä kovinkaan kauaa, noin 2 viikkoa vain, lapsen syntymän jälkeen jo voi saada adoptoitua lapsen.”
Mistä tämä tieto kahdesta viikosta on peräisin? Kyllä siihen kuukausia menee.
Välttävästi perheen sisäinen adoptio toki toimii, mutta haaskautuuhan siinä yhteiskunnan resursseja ja seuraa tiettyä vaivaa asianosaisille. Mutta jos ajatellaan, että sisäinen adoptio on melkein yhtä näppärä – niin onko järkevää vastustaa lakimuutosta sillä perusteella, että se helpottaa vain HIUKAN joidenkin perheiden elämää? Pienin askelinhan lait etenevät.
”Eihän tällä lapsella muitakaan ’ottajia’ olisi, joten aivan luonnollistahan olisi, että hän ottaisi pienokaisen hoitoonsa.”
Tietenkin hän tahtoisi. Mutta millä perusteella hänen annettaisiin ryhtyä lapsen huoltajaksi, jos mitään juridista sidettä hänen ja lapsen välillä ei ole?
Ilmoita asiaton viesti
Tenka: ”Tietenkin hän tahtoisi. Mutta millä perusteella hänen annettaisiin ryhtyä lapsen huoltajaksi, jos mitään juridista sidettä hänen ja lapsen välillä ei ole?”
———
-Jos ei anneta, niin lapsi saa joka tapauksessa huoltajan. Miksi tässä tilanteessa ei kelpaakaan se, että pyritään löytämään lapselle paras ratkaisu, ja sopiva adoptiovanhempi/vanhemmat?
Tuossako pidät kaikista suurimpana uhkana sitä, että aikuinen ei saakaan mitä tahtoo?
Jos adoptiohalukas menehtyneen äidin kumppani haluaa adoptoida lapsen, hänellä on mahdollisuus hakea adoptiota. Mutta miksi juuri hänen pitäisi saada lapsi kasvatettavakseen?
Mitä väärää on siinä, että hänet arvoidaan niinkuin muutkin adoptiota hakevat ihmiset, eikä ole mitenkään erityisasemassa? Lapsen parhaaseenhan siinä pyritään.
Ilmoita asiaton viesti
”Mitä väärää on siinä, että hänet arvoidaan niinkuin muutkin adoptiota hakevat ihmiset, eikä ole mitenkään erityisasemassa?”
No se kummallisuus siinä on, että nykykäytäntö pitää synnyttävän äidin miespuolista puolisoa automaattisesti vanhemmaksi sopivana, naispuolista taas epäilyttävänä ja arviointia edellyttävänä. Miksi näin?
Ilmoita asiaton viesti
”No se kummallisuus siinä on, että nykykäytäntö pitää synnyttävän äidin miespuolista puolisoa automaattisesti vanhemmaksi sopivana, naispuolista taas epäilyttävänä ja arviointia edellyttävänä. Miksi näin?”
——
Tähän asti lapsen lähtökohtaiset vanhemmat ovat olleet biologiset vanhemmat. Jos ei-biologinen aikuinen haluaa lapsen huoltajaksi, hänen tulee käydä läpi ns. adoptointiprosessi.
Itse olen sitä mieltä, ettei ketään pitäisi pitää automaattisesti vanhemmaksi sopivana. Mitä mieltä sinä olet?
Turhaan sinä minulta kysyt miksi jokin laki on sellainen kuin on. En minä sitä voi selittää. Voin vain esittää ja perustella oman kantani.
Ilmoita asiaton viesti
Erehdyin adoptio-prosessin pituudessa.
Tästä Valviran julkaisusta käy ilmi, että adoption saa 60%:ssa adoptioanomuksista 2 kuukaudessa.
http://www.valvira.fi/-/lupapaatokset-kotimaiseen-…
Eli aika ei ole uuvuttavan pitkä, eikä prosessi tuskastuttavan vaikea, vaan suhteellisen helppo ja nopea.
Ilmoita asiaton viesti
#19. “(…) silloin kun YK:n lapsen oikeuksien julistus on annettu, vuonna 1959, vanhemmillä käsitettiin lapsen isää ja äitiä.”
Nyt eletään vuotta 2018 ja vanhemmuuden käsite on laajentunut. On tarkoitushakuista vääristelyä väittää, että sana “vanhemmat” tarkoittaisi nykykielessä vain biologista äitiä ja isää. Lisäksi vuonna 1989, jolloin YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus hyväksyttiin, vanhemmuuden käsite kattoi jo monenlaisia vanhemmuuden muotoja.
Äitiyslain vastustajat vetoavat usein yleissopimuksen 7 artiklan 1 kohtaan: “Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen, ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.”
Edes tätä kohtaa ei voida tulkita niin, että kyse olisi ainoastaan biologisista vanhemmista, sillä vanhemmat voivat olla esimerkiksi adoptiovanhemmat, joille lapsi luovutetaan heti syntymänsä jälkeen. Näin on varmasti oletettu myös vuonna 1959, jolloin lapsen oikeuksien julistus annettiin.
Ilmoita asiaton viesti
”…sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.”
Petri F: ”Edes tätä kohtaa ei voida tulkita niin, että kyse olisi ainoastaan biologisista vanhemmista, sillä vanhemmat voivat olla esimerkiksi adoptiovanhemmat, joille lapsi luovutetaan heti syntymänsä jälkeen. Näin on varmasti oletettu myös vuonna 1959, jolloin lapsen oikeuksien julistus annettiin.”
———
-Kuule siinä on todellakin kyse biologisista vanhemmista, kuten on useasti yritetty osoittaa. Asia on täysin selvä. Kaksi kohtaa osoittaa sen: sana ”tuntea” ja ”mikäli mahdollista”.
Jos lapsi annetaan adoptiovanhemmille, toteutuuko tuo lapsen oikeuksien artikla siinä?
Tuijotat vain sanaan ”vanhemmat”. Mutta miten adoptiovanhempiin sovitetaan nuo edellämainitsemani tarkentavat ilmaisut? Lapsella tulee ”mikäli mahdollista” olla oikeus… mihin?
Katsopa nyt. Tehdään kokeilu. ”lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus tuntea isänsä ja äitinsä ja olla heidän hoidettavanaan.”
Vrt:
”lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus tuntea adoptiovanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.”
Kumpi muotoilu on mielekäs, johdonmukainen, ymmärrettävä, looginen ja tarpeellinen?
Ilmoita asiaton viesti
#50. Lakkaa väheksymästä adoptiovanhempia!
Esitit kaksi teoreettista muotoilua:
a) ”lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus tuntea isänsä ja äitinsä ja olla heidän hoidettavanaan.”
Jos muotoilu olisi tämä, silloin voitaisiin teoriassa sulkea pois muut vanhemmat kuin biologinen äiti ja isä. Juuri tämän välttämiseksi sopimuksessa puhutaan ”vanhemmista”, joka on käsitteenä laajempi. Sitä paitsi äiti ja isä voidaan aina ymmärtää myös adoptioäidiksi ja -isäksi.
b) ”lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus tuntea adoptiovanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.”
Tällaisen muotoilun esittämisessä edes vertailun vuoksi ei ole mitään järkeä.
Kumpikaan muotoilu ei ole mielekäs sen vuoksi, että vanhemmuuden muotoja on monenlaisia.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja olla mahdollisuuksien mukaan heidän hoidettavanaan. Useimmiten nämä vanhemmat ovat biologiset vanhemmat ja joskus myös adoptiovanhemmat, isovanhemmat, biologinen äiti ja juridinen äiti tms., ja kaikki nämä vanhemmuuden muodot ovat arvokkaita.
Ilmoita asiaton viesti
”Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja olla mahdollisuuksien mukaan heidän hoidettavanaan.”
—-
-Eli tarkoitat tuossa ”vanhemmilla” nimenomaan juridisia vanhempia?
Miksi lapselle olisi tärkeää olla nimenomaan tiettyjen juridisten vanhempien hoidettavana jos juridinen vanhemmuus voidaan siirtää lapsen sosiaalisille vanhemmille, tai muille soveliaille aikuisille, jos (näiden tiettyjen) juridisten vanhempien kasvatettavana oleminen ei jostain syystä onnistu tai toteudu?
Voisitko mahdollisesti esittää spekulatiivisen skenaarion, jossa tuo esittämäsi ideaali ei lapsen kohdalla toteutuisi ja asia pitäisi korjata?
Ilmoita asiaton viesti
Kuvitellaanpa tapaus, että tämän ”kahden-äidin-lapsen” sosiaalinen vanhempi ja biologinen vanhempi haluavat avioeron, kummalle lapsen huoltajuus määrättäisiin?
Mahdolliseksi tulisi kai myös se, että ”vieras” äiti saisi huoltajuuden.
Onko äitiyslaki-aloitteen laatijat varautuneet tähän, hyvinkin mahdolliseen, erotilanteeseen?
Ilmoita asiaton viesti
Aloite vaikuttaa lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Avioerotapauksissa lapsen huoltajuus ja tapaamisoikeudet määräytyvät sen jälkeen yleisiin käytäntöihin nojautuvasti.
Uusimpien tilastojen mukaan Suomessa kodin ulkopuolelle sijoitettujen ts. huostaanotettujen lasten määrä näyttäisi olevan noin 15 000, joten käytännössä lapsen etu ei läheskään aina toteudu parhaalla tavalla omien biologisten vanhempien läsnäolemisen kautta.
Ilmoita asiaton viesti
”Onko äitiyslaki-aloitteen laatijat varautuneet tähän, hyvinkin mahdolliseen, erotilanteeseen?”
Ei ole varmasti tullut asia kellekään mieleenkään…
Mutta niin, nykyään kai yleensä pyritään yhteishuoltajuuteen ja vuorovanhemmuuteen eikä tavallisesti määrätä lasta kellekään – paitsi esimerkiksi siinä tilanteessa, että toinen vanhempi on täysin kyvytön tai haluton huolehtimaan lapsestaan. Jolloin asiaa ei varsinaisesti paranna, vaikka hän olisi synnyttänyt lapsen.
Muutenhan tilanne esim. naisparilla on usein vastaava kuin naisella ja miehellä, joiden lapsi on saanut alkunsa luovutetuilla siittiöillä. Jos vanhemmat sitten eroavat lapsen ollessa vaikka kymmenvuotias, niin onko olemassa sellainen kauhea vaara, että tämä vieras mies (joka on lasta kymmenen vuotta omanaan kasvattanut) saisi huoltajuuden?
Ilmoita asiaton viesti
Minusta ei ainakaan ole mitenkään lähtökohtaisesti tai itsestäänselvästi kamalaa, jos lapsen huoltajuuden saa ei-biologinen vanhempi, JOS biologinen vanhempi ei ole sovelias kasvattaja. Tässähän ei ole mitään uutta.
Mutta eikö tuo, että ”tunnustanut” äiti voi perua äitiytensä, osoita juuri sen, että biologinen vanhemmuus on isompi ja tärkeämpi juttu? Ei-peruttavissa.
Vai voiko biologisen vanhemmuuden sinusta perua aivan samoin kuin ”tunnustetun” vanhemmuuden? (En tarkoita nyt juridiikkaa vaan etiikkaa.) Ja siinä ei ole mitään tuomittavaa tai epäeettistä? Esim. jos naispari eroaa heti lapsen syntymän jälkeen ja lapsi jää asumaan ”tunnustaneelle” äidille näin pitäisi voida tehdä?
Synnyttänyt äiti haluaa jatkaa elämäänsä ”puhtaalta pöydältä”, etsiä uutta parisuhdetta jne. Tässä ei olisi sinusta mitään väärää? Vai onko?
Ilmoita asiaton viesti
”lapsen oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan turvataan ”mahdollisimman pitkälle” tiedonsaantimenettelyllä. Lapsen oikeuksien sopimuksessa termi ”vanhemmat” määritellään varsin laveasti tosiasiallisen läsnäolevan vanhemmuuden kautta – sosiaalinen vanhemmuus rinnastetaan sopimuksessa biologiseen vanhemmuuteen siis…”
——-
-Lapsen oikeuksien julistuksessa kohta: ”lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus tuntea vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan” tarkoittaa tasan tarkkaan isää ja äitiä.
Sosiaaliset vanhempansa lapsi tietysti tuntee. Biologisia ei välttämättä, mutta siihen tulee pyrkiä. Lisäksi ”mikäli mahdollista” tarkoittaa sisälukutaitoni ja logiikkani mukaan sitä, että jos tämä ei toteudu, etsitään muita vaihtoehtoja.
Kasvatusvanhempien osiasiallinen, läsnäoleva vanhemmuus voi olla vaihtoehto sille että lapsi saisi kasvaa isänsä ja äitinsä hoidossa. Mutta tällöin ideaali, johon lapsella tulisi olla oikeus ”mikäli mahdollista”, ei toteudu.
Ilmoita asiaton viesti
#12. “Näin synnytetään ”kahden-äidin” isättömiä lapsia, mikä on täysin ristiriidassa YK:n lapsen oikeuksien julistuksen kanssa, jonka Suomi on hyväksynyt vuonna 1991.”
Plysjuk sekoittaa nyt asioita ja lisäksi valehtelee. Lapsen oikeuksien julistus annettiin vuonna 1959, ja siinä mainitaan äiti vain kaksi kertaa, isää ei kertaakaan. Sitä paitsi äidin voi siinä ymmärtää joko biologiseksi äidiksi tai adoptioäidiksi.
Vuonna 1991 Suomi liittyi vuonna 1989 tehtyyn lapsen oikeuksien sopimukseen t. yleissopimukseen. Siinä ei mainita kertaakaan äitiä eikä isää vaan puhutaan vain vanhemmista, ja vanhemmuutta voi olla monenlaista. Lapsella voi olla vaikkapa kaksi äitiä: yksi biologinen ja yksi juridinen äiti.
Äitiyslaki ei ole millään lailla ristiriidassa lapsen oikeuksien julistuksen eikä lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa. Uskottavuuden vuoksi kannattaa siis etsiä parempia perusteluja äitiyslain vastustamiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Älä lausu väärää todistusta!
Kun YK:n lapsen oikeuksien julistus, joka on Suomessa ollut voimassa laintasoisena vuodesta 1991, annettiin vuonna 1959, termi vanhemmat yksiselitteisesti tarkoitti lapsen omaa isää ja äitiä, ja lapsella tarkoitettiin lasta, joka syntyi isän ja äidin yhdynnän tuloksena avioliitossa eläville vanhemmilleen.
Minä en valehtele, mutta sinä ja muut kaltaisesi tulkitsette lapsen oikeuksia oman mielivaltaisen ja kieron tulkintanne mukaan, jotta saisitte kehitettyä omia unelmianne vastaavia perhemalleja, joissa lapsen oikeudet ovat täysin aikuisten mielihalujen poljettavina.
Lapsi ei milloinkaan ole eikä siitä tule tehdä objektia, johon aikuisella on ”oikeus”, kuten te pyritte tekemään. Lapsella on oikeus juuri niihin asioihin, joista YK:n lapsen oikeuksien julistuksessä määritellään, eikä niitä tulee kiertää kuin korkkiruuvia kenenkään aikuisen toivomusten mukaisiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Tuplan poisto.
Ilmoita asiaton viesti
#47. ”(…) termi vanhemmat yksiselitteisesti tarkoitti lapsen omaa isää ja äitiä (…)”
Näytäpä väitteesi toteen. Myös vuonna 1959 oli adoptiovanhempia ja -lapsia – tai ottovanhempia ja ottolapsia, kuten silloin ehkä sanottiin.
Lue lisäksi kommentti 60.
Ilmoita asiaton viesti
Petri F: ”Vuonna 1991 Suomi liittyi vuonna 1989 tehtyyn lapsen oikeuksien sopimukseen t. yleissopimukseen. Siinä ei mainita kertaakaan äitiä eikä isää vaan puhutaan vain vanhemmista, ja vanhemmuutta voi olla monenlaista. Lapsella voi olla vaikkapa kaksi äitiä: yksi biologinen ja yksi juridinen äiti.
Äitiyslaki ei ole millään lailla ristiriidassa lapsen oikeuksien julistuksen eikä lapsen oikeuksien yleissopimuksen kanssa. Uskottavuuden vuoksi kannattaa siis etsiä parempia perusteluja äitiyslain vastustamiselle.”
——–
-Toistan aiemman vastaukseni.
-Se, että artiklassa tarkoitetaan isää ja äitiä on aivan selvä asia. Ei tosiaankaan mitään ”monenlaista vanhemmuutta”. Kaksi kohtaa osoittaa sen: sana ”tuntea” ja ”mikäli mahdollista”.
Jos lapsi annetaan adoptiovanhemmille, toteutuuko tuo lapsen oikeuksien artikla siinä?
Tuijotat vain sanaan ”vanhemmat”. Mutta miten adoptiovanhempiin sovitetaan nuo edellämainitsemani tarkentavat ilmaisut? Lapsella tulee ”mikäli mahdollista” olla oikeus… mihin?
Katsopa nyt. Tehdään kokeilu. ”lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus tuntea isänsä ja äitinsä ja olla heidän hoidettavanaan.”
Vrt:
”lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus tuntea adoptiovanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.”
Kumpi muotoilu on mielekäs, johdonmukainen, ymmärrettävä, looginen ja tarpeellinen?
Lapsi luonnollisestikin tuntee ne vanhemmat, joiden hoidossa hän kasvaa. Eli tarkoittaako kohta mielestäsi sitä, että ”lapsella tulee olla oikeus olla niiden aikuisten hoidossa joiden hoidossa hän on”?
Tai että ”lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus tuntea ne huoltajat, jotka hän jo tuntee”?
Eikö ole selvää, että tuossa artiklassa viitataan nimenomaan TIETTYIHIN aikuisiin, ei keneen tahansa. Juridinen vanhemmuus on ilmeisesti mielestäsi liikuteltavissa. Miksi se sitten tarkoittaisi sitäkään että lapsella tulee olla oikeus olla juuri tiettyjen juridisten vanhempiensa hoidossa, ja tuntea heidät, kun juridinen vanhemmus voidaan yhtä hyvin antaa jollekin toiselle?
Siinä ei tarkoiteta yleisesti ”juridista vanhemmuutta” eikä adoptiovanhemmuutta. Siinä tarkoitetaan biologista vanhempia. Tiettyjä kahta ihmistä, joita on vain ne kaksi tiettyä.
JOS siinä olisi tarkoitus sanoa, että lapsella tulee olla oikeus huoltajaan ylipäätään, ei siinä olisi mitään ”mikäli mahdollista”, koska VAIHTOEHTOA EI OLE. Ja se olisi ilmaistu siten, että ”lapsella tulee olla oikeus vähintään yhteen juridiseen ja sitoutuneeseen huoltajaan”. Eikö niin? Näin se olisi selkeästi ilmaistu jos kohdan sisältö olisi tuo.
Mieti nyt ihminen. Ihan oikeasti, rehellisesti ja loogisesti.
Ilmoita asiaton viesti
#51. ”(…) ei siinä olisi mitään ”mikäli mahdollista”, koska VAIHTOEHTOA EI OLE.”
Kyllä on, esimerkiksi lastenkoti.
Ilmoita asiaton viesti
”Kyllä on, esimerkiksi lastenkoti.”
Muita vaihtoehtoja, jotka rikkoisivat lapsen oikeutta vanhempiinsa (biologisiin ja/tai juridisiin): maassa on niin harva kouluverkko että pienikin lapsi joutuu asumaan pääsääntöisesti koululla; lapsi on lähetetty töihin ja asuu työpaikalla tehtaassa tai vastaavassa; vammainen lapsi on pantu laitokseen koska se on tapana vaikkei hän varsinaista laitoshoitoa tarvitse; etnisen tms. vähemmistön lapsi on otettu huostaan koska kyseinen vähemmistö halutaan assimiloida; lapsi on lähetetty sotaan taistelemaan; lapsi asuu parittajan luona; lapsi on myyty.
Sopii miettiä, onko lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoitus torjua tällaisia valitettavan todellisia tapauksia vai paheksua adoptio- ja muita ei-biologisia vanhempia.
”Eli tarkoittaako kohta mielestäsi sitä, että ’lapsella tulee olla oikeus olla niiden aikuisten hoidossa joiden hoidossa hän on’?”
Sari Weckroth ei toden totta tunnu näkevän eroa sillä, onko lapsella vanhemmat vai ruokkiiko ja majoittaako joku aikuinen lasta. Surullista.
Ilmoita asiaton viesti
”Muita vaihtoehtoja, jotka rikkoisivat lapsen oikeutta vanhempiinsa (biologisiin ja/tai juridisiin): maassa on niin harva kouluverkko että pienikin lapsi joutuu asumaan pääsääntöisesti koululla; lapsi on lähetetty töihin ja asuu työpaikalla tehtaassa tai vastaavassa; vammainen lapsi on pantu laitokseen koska se on tapana vaikkei hän varsinaista laitoshoitoa tarvitse; etnisen tms. vähemmistön lapsi on otettu huostaan koska kyseinen vähemmistö halutaan assimiloida; lapsi on lähetetty sotaan taistelemaan; lapsi asuu parittajan luona; lapsi on myyty.
Sopii miettiä, onko lapsen oikeuksien sopimuksen tarkoitus torjua tällaisia valitettavan todellisia tapauksia vai paheksua adoptio- ja muita ei-biologisia vanhempia.”
—-
-Olen selittänyt ehkä epätarkasti.
Mutta noin ymmärrettynä lapsen oikeuksien sopimuksen kohta olisi johdonmukaisesti muotoiltu siten, että ”lapsella tulee olla oikeus vähintään yhteen sitoutuneeseen ja juridiseen huoltajaan”.
Ei siten, että lapsella tulee olla oikeus ”tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan”.
”Tuntea” viittaa aivan tiettyihin aikuisiin, ei keneen tahansa huoltajaan.
———-
”Eli tarkoittaako kohta mielestäsi sitä, että ’lapsella tulee olla oikeus olla niiden aikuisten hoidossa joiden hoidossa hän on’?”
TI: ”Sari Weckroth ei toden totta tunnu näkevän eroa sillä, onko lapsella vanhemmat vai ruokkiiko ja majoittaako joku aikuinen lasta. Surullista.”
—-
-Tenka, minä en pidä sinua pahana ja pahaa haluavana ihmisenä. Minusta vaikuttaa että keskustelumetodisi on se, että vastapuoli tulee saada näyttämään pahalta ja pahantahtoiselta.
Minä pidän tärkeänä, että lapsella on huoltajat, jotka elävät ja asuvat hänen kanssaan ja pitävät hänestä huolta. Kyllä sinäkin tämän tiedät ja uskot. Niinhän? Tiedät, etten halua kenenkään lapsen elävän kadulla, tai laitoksessa, vaan että on joku turvallinen aikuinen joka huolehtii hänestä.
Iltapäiväkerhossa työskennellessäni oli hyvin surullista nähdä miten vanhemmat halusivat pitää lapsen kerhossa, isossa lapsiryhmässä, niin paljon kuin mahdollista, kun halusivat itse olla rauhassa kotona. Lapsen paras paikka on kotona hänestä huolehtivien aikuisten luona.
Jos lapsen vanhemmat eivät voi huolehtia hänestä, on tärkeää että joku muu aikuinen sitoutuu tähän.
Mutta olen sitä mieltä, että lapsen tulee ensisijaisesti saada tuntea VANHEMPANSA, ja ihanne on, että lapsen vanhemmat ovat hänen huoltajiaan.
Keskustellaan asiasta. Sopiiko? Etsin tuossa vain johdonmukaisinta tulkintaa. Tiedät tämänkin.
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta noin ymmärrettynä lapsen oikeuksien sopimuksen kohta olisi johdonmukaisesti muotoiltu siten, että ’lapsella tulee olla oikeus vähintään yhteen sitoutuneeseen ja juridiseen huoltajaan’.
Ei siten, että lapsella tulee olla oikeus ’tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan’.
’Tuntea’ viittaa aivan tiettyihin aikuisiin, ei keneen tahansa huoltajaan.”
No näin. Tavoitteena on, että lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. ”Tuntea” viittaa toden totta aivan tiettyihin aikuisiin, ei keneen tahansa huoltajaan. Nimittäin lapsen vanhempiin. Biologisiin tai ei-biologisiin.
Jos et edelleenkään ymmärrä, mitä eroa on lapsen vanhemmalla ja häneen esimerkiksi viran puolesta sitoutuneella ja rakastavalla aikuisella, niin en taida osata auttaa.
Ilmoita asiaton viesti
”No näin. Tavoitteena on, että lapsella on oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. ”Tuntea” viittaa toden totta aivan tiettyihin aikuisiin, ei keneen tahansa huoltajaan. Nimittäin lapsen vanhempiin. Biologisiin tai ei-biologisiin.”
—-
-Minä ymmärrän sen ideaalin, että lapsen tulisi, mikäli mahdollista, saada olla tiettyjen aikuisten, eli biologisten vanhempiensa hoidossa. Heitä ei voi koskaan täysin korvata. Lapsella on vain yhdet oikeat vanhemmat.
Mutta sitä en ymmärrä miksi hänen tulisi saada olla joidenkin muiden tiettyjen aikuisten hoidossa. Eikö ei-biologiset vanhemmat voi aina korvata, jos löytyy rakastavat ja huolehtivat aikuiset jostain muualta?
Ei tietenkään henkilöinä, mutta jos oletetaan, että lapsi ei tunne näitä eikä ole koskaan ollut näiden huollettavana.
Juridinen vanhemmuus voidaan siirtää eteenpäin, jos ei-biologiset vanhemmat eivät voi olla lapsen huoltajia. Sen sijaan biologista vanhemmuutta ei voida siirtää.
———-
”Jos et edelleenkään ymmärrä, mitä eroa on lapsen vanhemmalla ja häneen esimerkiksi viran puolesta sitoutuneella ja rakastavalla aikuisella, niin en taida osata auttaa.”
—
-Minä ymmärrän että lapsen vanhemmilla ja vanhempien korvaajilla, (siis niillä, jotka ottavat vanhempien paikan kun nämä ovat estyneinä, eli adoptiovanhemmat, sijaisvanhemmat tai muut juridiset ei-biologiset vanhemmat) on eroa.
Eroa on myös siinä onko joku lapsen huoltaja ja kasvattaja vai hoitaja.
Meillä on tässä asiassa aivan eri käsitys siitä mitä vanhemmuus on. Ei sinun tarvitse ”auttaa” minua ajattelemaan samoin kuin sinä. Tiedän miten ajattelen ja miksi.
Pidätkö oikeasti minua tyhmänä? 🙂 Minä en pidä sinua tyhmänä. Olet terävä ja tietorikas, mutta pidän sinua vähän tarkoituksenhakuisen sarkastisena kyllä… 😉
Ilmoita asiaton viesti
SW: ”ei siinä olisi mitään ”mikäli mahdollista”, koska VAIHTOEHTOA EI OLE.”
PF: ”Kyllä on, esimerkiksi lastenkoti.”
—-
-Mainittakoon vielä, että ”vaihtoehdolla” tarkoitin tuossa järjestelyä, jossa lapsi voi kasvaa onnellisena, rakastettuna, hyvinvoivana ja tasapainoisena. Tämä on mahdollista adoptioperheissäkin.
Mutta se ei tarkoita verisiteiden mitätöimistä. Verisiteet eivät lisää onnellisuutta, sinänsä, mutta ne ovat tärkeitä ihmisen identiteetin, itsensä tuntemisen, sukupolvien ketjun, johonkin kuulumisen kokemisen kannalta.
Minä en väheksy adoptioperheitä. Mutta nämä ovat ”pelastajia” tilanteessa, jossa on jo menetetty jotain. Väheksytkö sinä verisiteiden merkitystä ja lapsen oikeutta isään?
Ilmoita asiaton viesti
Tenka, toistan kysymykseni:
”Päivittelyn sijaan voisit kertoa mitä mieltä itse olet tällaisesta. Vanhemmuuden perumisesta.”
Tai esim. siitä kun äiti on antanut lapsensa huostaanotettavaksi, jotta voisi keskittyä uuteen suhteeseen.
https://yle.fi/uutiset/3-5348991
Ilmoita asiaton viesti
”Tenka, toistan kysymykseni”
Ei mulla ole mitään ihmeempää intressiä avautua tässä omista mielipiteistäni.
Toivon vain, että äitiyslakia ei vastusteta virheellisten tai suorastaan valheellisten väittämien avulla. Siksi kiinnitän sitten huomiota keskustelussa esiin tuleviin väärinkäsityksiin.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei mulla ole mitään ihmeempää intressiä avautua tässä omista mielipiteistäni.”
-No siltä se vähän vaikuttaa. Latelet juridiikkaa, ja sitä miten asiat menee ja miten ne on johonkin kirjattu. Mutta mitään kantaa et ota mihinkään.
——
”Toivon vain, että äitiyslakia ei vastusteta virheellisten tai suorastaan valheellisten väittämien avulla. Siksi kiinnitän sitten huomiota keskustelussa esiin tuleviin väärinkäsityksiin.”
—
-Mutta et pysty sanomaan onko mielestäsi väärin että isä tai äiti hylkää oman lapsensa?
Ilmoita asiaton viesti
Kommentissaan Tenka Issakainen kirjoitti: ”Se kohta lakiehdotuksessa on copypastattu isyyslaista. Isyyden on voinut vastaavassa tilanteessa perua jo vuosia: ”Mies, joka on 16 §:n nojalla tunnustanut isyytensä, voi peruuttaa tunnustamisensa ilmoittamalla siitä kirjallisesti isyyden selvittämisestä huolehtivalle lastenvalvojalle viimeistään 30. päivänä lapsen syntymästä.”
Mikä on se ”vastaava tilanne”, jossa isyyden voi perua?
Äitiyslain peruutusmahdollisuus on käsittääkseni ei-synnyttäneellä-äidillä 30 vrk lapsen syntymän jälkeen. Oletan, että siihen ei tarvita mitään varsinaista syytä, vaan vain tahdon puute.
Mutta eikö isyyden tultua vahvistettua isä ole todellisuudessa lapsen biologinen isä? Mistä syystä ja millä perusteella isyyden voi perua, jos se perustuu biologiseen isyyteen?
Ilmoita asiaton viesti
”Äitiyslain peruutusmahdollisuus on käsittääkseni ei-synnyttäneellä-äidillä 30 vrk lapsen syntymän jälkeen. Oletan, että siihen ei tarvita mitään varsinaista syytä, vaan vain tahdon puute.”
Niin, eli ihan sama juttu kuin isyyden kanssa.
”Mutta eikö isyyden tultua vahvistettua isä ole todellisuudessa lapsen biologinen isä?”
Tarkoitatko, että isyys muuttuu tunnustamisen myötä jotenkin maagisesti biologiseksi?
Ilmoita asiaton viesti
Jos ajatellaan sitä miksi tämä mahdollisuus ”tunnustaa isyytensä” on olemassa, niin eikö sitä varten, että löydettäisin lapsen isä. Ja isän ja lapsen side saataisiin uudistettua ja palautettua, jos se on katkennut jossain vaiheessa.
Eikä se, että kunhan joku random mies vain ilmoittautuu jonkun lapsen isäksi. Jos sattuu haluamaan.
?
Ilmoita asiaton viesti
”Niin, eli ihan sama juttu kuin isyyden kanssa.”
Eipä taida olla ihan sama juttu. Kun mies tunnustaa isyytensä ennen lapsen syntymää, ja huomaakin sen synnyttyä, ettei se olekaan oma, vaan jonkun muun miehen, niin onhan ymmärrettävää, että hän haluaa perua isyyteensä.
Mutta jos ja kun kaksi naista päättävät hankkia hedelmöityshoidoilla lapsen yhdessä, miksi tämä ”ei-synnyttävä-äiti” haluaisi 30 vrk syntymän jälkeen perua äitiytensä?
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta jos ja kun kaksi naista päättävät hankkia hedelmöityshoidoilla lapsen yhdessä, miksi tämä ’ei-synnyttävä-äiti’ haluaisi 30 vrk syntymän jälkeen perua äitiytensä?”
En kyllä keksi. Siksikin ihmetyttää, että asiaa niin kauhistellaan.
Nyt en ole varma, mutta ymmärtääkseni peruuttaminen on äitiyslakiehdotuksessa vain siksi, koska se on isyyslaissakin. Mutta ei mun ymmärtääkseni isältäkään mitään perusteita peruuttamiseen vaadita.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ja huippuajankohtainen kirjoitus Veikka Mattilalla.
Huippuajankohtainen juuri siksi, että jo tämän viikon perjantaina lakivaliokunta tehnee puoltavan lausunnon ”äitiyslaki”-kansalaisaloitteesta, ja ensi viikolla siitä on tarkoitus äänestää.
Hyvä kirjoitus on siksi, että se sisältää huumoriakin. ”Salatut elämät” -politiikka taitaa tosiaan tulla vallitsevaksi Suomen eduskunnassa, jos tämä lakialoite menee läpi.
Ennenkaikkea hälyyttävä kirjoitus on kuitenkin siksi, että ”kahden-äidin-lapsia” syntyisi sitten Suomessa hedelmöityshoitojen ansiosta, mutta kuten Veikka Mattilakin toteaa ”kansalaisaloite mahdollistaisi tunnustavan äidin perua äitiydensä”. Äitiyttä ei voi perua, miten voisikaan! Lakialoitteessa kuitenkin on 30 vrk:n katumusaika, ja sen päätteeksi äitiyden tässä tapauksessa voisi perua. Ennenkuulumatonta!
Oma kokemukseni kolme kertaa synnyttäneenä äitinä on, että vain napanuora äidin ja lapsen välillä vahvistaa äitiyden. Eikä sitä tosiaan voi perua. Napanuora katkaistaan lapsen synnyttyä, mutta siitä jää elämänikuinen todiste lapselle, että hän oli kerran äitinsä kohdussa ja sai ravintonsa napanuoran kautta. Myös veriside jää pysyväksi, mutta mikä side olisi lapseen sellaisella ”äidillä”, joka 1) ei ole synnyttänyt ja 2) joka voi vieläpä perua äitiytensä katumapäälle tullessaan?
Aivan hämmästyttävää ehdottaakaan mitään sellaista, että 30 vrk:n miettimisajan päästä äiti peruisi äitiytensä! Onko sellainen äiti äitiyden arvoinen, joka näillä eväillä pyrkii lapsen äidiksi?
Aivan erinomaisen hyvin riittää nykyinen menettely, jossa kahden naisen parisuhteeseen syntyvän lapsen voi toinen osapuoli adoptoida. Siinä ei ole mitään ongelmaa, ja adoptioprosessin kautta adoptio-äidiksi haluava myös ottaa roolinsa lapsen toisena virallisena huoltajana vakavasti, eikä hänellä ole porsaanreikää perumismahdollisuuden muodossa.
Ilmoita asiaton viesti
”Aivan erinomaisen hyvin riittää nykyinen menettely, jossa kahden naisen parisuhteeseen syntyvän lapsen voi toinen osapuoli adoptoida. Siinä ei ole mitään ongelmaa, ja adoptioprosessin kautta adoptio-äidiksi haluava myös ottaa roolinsa lapsen toisena virallisena huoltajana vakavasti, eikä hänellä ole porsaanreikää perumismahdollisuuden muodossa.”
Äitiyslain etuna perheen sisäiseen adoptiomahdollisuuteen verrattuna on se, että lapselle voidaan vahvistaa kaksi juridista vanhempaa jo ennen lapsen syntymää ja kun oletetaan, että hedelmöityshoitoihin hakeutuvat naisparit ovat yleensä virallistaneet parisuhteensa joko rekisteröidyksi parisuhteeksi tai avioliitoksi, niin silloin äitiyslain mukainen vanhemmuuden määräytyminen vastaa hyvinkin avioliittoon sisältyvää isyysolettamaa…
Ilmoita asiaton viesti
Äitiyslaki-aloitteen pitäisi kaatua, koska se on täysin tarpeeton, ideologinen ja lapsen asemaa heikentävä sekä asioita sekoittava. Aloitteen mukaan lapsella on ”oikeus” ja velvollisuus olla tekemisissä äidin ex-puolison kanssa ja jopa niin, että tällä on häneen täysin samat juridiset oikeudet kuin äidillä.
Ilmoita asiaton viesti
”Aloitteen mukaan lapsella on ’oikeus’ ja velvollisuus olla tekemisissä äidin ex-puolison kanssa ja jopa niin, että tällä on häneen täysin samat juridiset oikeudet kuin äidillä.”
Anteeksi kun toistan itseäni, mutta muistutan tässäkin:
Vanhemmuus kaikkine oikeuksineen ja velvollisuuksineen syntyy jo nyt sisäisen adoption kautta. Äitiyslaki ei mahdollistaisi mitään uudenlaisia skenaarioita, se ainoastaan sujuvoittaisi äitiyden vahvistamista.
Ilmoita asiaton viesti
”Eihän kyseessä ole lapsen ex-puoliso vaan lapsen virallinen vanhempi jolla on oikeuksia”
—–
-Lapsia koskevassa laissa tulisi olla kyse lapsen oikeuksista.
Tähän mennessä lapsen näkökulmasta on voitu osoittaa eduksi vain raha ja taloudellinen etu (elatus, perintö) ja juridisten vanhempien lukumäärä (kaksi).
Muutoin painotetaan aikuisen (automaattista, välitöntä, vapaaehtoista ja purettavissa olevaa) oikeutta lapseen.
Ilmoita asiaton viesti
”Tähän mennessä lapsen näkökulmasta on voitu osoittaa eduksi vain raha ja taloudellinen etu (elatus, perintö) ja juridisten vanhempien lukumäärä (kaksi).”
Tällaisia seikkoja saa toki vapaasti väheksyä, mutta useimmat ihmiset pitänevät lapsen oikeutta vanhempiin ja elatukseen varsin tärkeinä asioina.
Ilmoita asiaton viesti
Viittaan kommenttiin 52, jossa Sari Weckroth kirjoitti ”-Lapsia koskevassa laissa tulisi olla kyse lapsen oikeuksista.”
On kysymys lapsen OIKEUDESTA, ei parannuksesta lapsen oikeusturvaan. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
Lapsen oikeus omaan isään ja äitiin on vahvistettu 1959 YK:n lapsen oikeuksien julistuksessa, joka Suomessa on saanut lainvoiman vuonna 1991.
Äitiyslaki rikkoo räikeästi lapsen oikeutta ”saada tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan, mikäli mahdollista,….”. Tässä YK:n julistuksessa nimenomaan tarkoitetaan vanhemmilla lapsen oikeata isää ja oikeata äitiä, ei sijaisvanhempia, ei adoptiovanhempia, eikä lesboparin toista osapuolta.
Jos lapsen OIKEUSTURVAA halutaan parantaa, se tehdään muulla tavoin, muuttamalla jo olemassa olevia lakeja, eikä säätämällä uutta lakia.
En väheksy lapsen elatusta tai perintöoikeutta tai mitään muutakaan hänen turvalliseen elämäänsä ja kasvuunsa liittyvää parannusta, vaan olen järkyttynyt siitä seikasta, että lapsen ihmisoikeus halutaan mitätöidä äitiyslain avulla.
Ilmoita asiaton viesti
”Tässä YK:n julistuksessa nimenomaan tarkoitetaan vanhemmilla lapsen oikeata isää ja oikeata äitiä, ei sijaisvanhempia, ei adoptiovanhempia, eikä lesboparin toista osapuolta.”
Ei asia nyt muutu tällaiseksi vaikka sen kirjoittaisi kuinka moneen kertaan.
YK:n jäsenmaissa vanhemmiksi tulkitaan juurikin juridiset vanhemmat (biologiset tai ei, adoptio- tai ei). Voi nimittäin todeta, että yhteenkään maahan ei ole kohdistettu minkäänlaisia sanktioita esimerkiksi sen vuoksi, että erilaiset vanhemmat ovat ihan samalla viivalla.
Ja edelleen: äitiyslaki ei muuta mitään muuta kuin vanhemmuuden vahvistamisen nopeuttamista. Se ei vaikuta laisinkaan siihen, millaiset ihmisoikeudet lapsella on.
Ilmoita asiaton viesti
”Ja edelleen: äitiyslaki ei muuta mitään muuta kuin vanhemmuuden vahvistamisen nopeuttamista. Se ei vaikuta laisinkaan siihen, millaiset ihmisoikeudet lapsella on.”
No tokihan se vaikuttaa, koska se tekee mahdottomaksi lapselle yhteyden saamisen ja ylläpitämisen oman isänsä kanssa. Lapsen ihmisoikeus YK:n lapsen oikeuksien julistuksen mukaan edellyttää, että lapsi voi ja saa tuntea ja olla myös oman isänsä hoidossa, mikäli mahdollista.
Äitiyski riistää lapselta tämän oikeuden. Tästä et voi olla kanssani eri mieltä, jos asiaa pohjimutia myöten tutkit.
Naisparin toisen osapuolen on täysin mahdollista ja myös nopeaa saada lapsi adoptiolapsekseen, jolloin tällä olisi vielä (ainakin teoriassa) mahdollisuus saada yhteys omaan isäänsä.
Adoptioprosessi ei kestä kauan, vain parhaimmillaan pari viikkoa, ja pisimmilläänkin vain pari kuukautta.
Onko sinun mielestäsi aikuisella oikeus lapseen, vaikka sitten lapsen ihmisoikeudenkin kustannuksella?
Asia ei tosiaankaan tästä totuudesta, jota puolustan lapsen, heikomman osapuolen puolesta, mihinkään muutu, vaikka sinä kuinka monta kertaa jankuttaisit ”vanhemmuuden vahvistamisen nopeudesta” ja muusta epäoleellisesta.
Äitiyslaki on lapsen oikeuden kannalta riistoa, eikä siihen tulisi kansanedustajien suostua, jos katsovat olevansa edustamassa koko kansaa, myös sen heikoimpia, itse itseään puolustamaan kykenemättömiä osapuolia, eli lapsia.
Ilmoita asiaton viesti
”No tokihan se vaikuttaa, koska se tekee mahdottomaksi lapselle yhteyden saamisen ja ylläpitämisen oman isänsä kanssa.”
Nyt on pakko kysyä: Onko sinulla todella edelleen tämä käsitys, vai häiriköitkö vain keskustelua?
Kuten jo kommentissa nro 14 sanoin, niin äitiyslaki ei millään tavalla estä esimerkiksi sitä, että lapsi vaikkapa asuu ja varttuu isänsä kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Äitiyslakipa nimenomaan estää sen.
Häiriköitkö sinä, vai oletko vain autaan tietämätön, mitä äitiyslakialoite pitää sisällään?
Niillä lapsilla, jotka syntyvät hedelmöityshoidolla naisparille, ja joille vahvistetaan jo ennen syntymää kaksi äitiä, ei ole mitään mahdollisuutta edes tietää tai tuntea isäänsä, saatikka sitten asua tai varttua isänsä kanssa.
Näin se on kirjoitettu tuolla lakivaliokunnan tämänpäiväisessä mietinnössä (Valiokunnan mietintöLaVM12018 vp
KAA 3/2016 vp)
Ilmoita asiaton viesti
”Äitiyslakipa nimenomaan estää sen.”
Nope. Mietinnössä lukee: ”Lapsen synnyttäneen äidin naispuolisen kumppanin äitiyttä ei kuitenkaan voida vahvistaa, jos isyys on todettu tai vahvistettu tai se voidaan todeta tai vahvistaa (1. lakiehdotuksen 3 §:n 2 mom.). Aloitteessa ehdotettu ei siten vaikuta isyyden määräytymiseen, eikä myöskään mahdollista sitä, että lapsella voi olla useampi kuin kaksi oikeudellista vanhempaa.”
Eli isän vanhemmuusoikeudet menevät äidin (siis sen äidin, joka ei ole synnyttänyt lasta) oikeuksien edelle.
Mutta on huomattava, että tuossa puhutaan vain juridisesta vanhemmuudesta. Isä voi olla läsnä lapsen elämässä aivan sen mukaan mitä on sovittu.
Ilmoita asiaton viesti
”Lapsen synnyttäneen äidin naispuolisen kumppanin äitiyttä ei kuitenkaan voida vahvistaa, jos isyys on todettu tai vahvistettu tai se voidaan todeta tai vahvistaa (1. lakiehdotuksen 3 §:n 2 mom.). Aloitteessa ehdotettu ei siten vaikuta isyyden määräytymiseen, eikä myöskään mahdollista sitä, että lapsella voi olla useampi kuin kaksi oikeudellista vanhempaa.”
TI: ”Eli isän vanhemmuusoikeudet menevät äidin (siis sen äidin, joka ei ole synnyttänyt lasta) oikeuksien edelle.”
—–
-Mutta vain jos isyys on todettu ja vahvistettu ENNEN äitiyden vahvistamista? Äitiyden vahvistamisen jälkeen lapsella ei tule koskaan olemaan oikeutta isään? Onko näin, kuten on esitetty? Silloin tuo ei kerro koko totuutta.
Ilmoita asiaton viesti
”Adoptioprosessi ei kestä kauan, vain parhaimmillaan pari viikkoa, ja pisimmilläänkin vain pari kuukautta.”
Etkö juuri itse esittänyt Valviran tiedon, jonka mukaan prosessi kestää 60% tapauksista kaksi kuukautta ja siis muilla runsaalla kolmanneksella pitempään. Ei siis pisimmillään kaksi kuukautta.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, Valvira on noin ilmoittanut, josta kirjoitin aiemmin.
Mutta saamani tiedon mukaan Helsingissä tuo adoptioprosessi, nimenomaan naisparien sisäisen adoption ollessa kysymyksessä, hoituu jopa parissa viikossa, ja pisimmilläänkin kestää vain pari kuukautta.
Tästä minulla ei ole antaa kirjallista todistetta, mutta näin sen olen saanut puheen kautta tietää.
Ilmoita asiaton viesti
”Ja edelleen: äitiyslaki ei muuta mitään muuta kuin vanhemmuuden vahvistamisen nopeuttamista. Se ei vaikuta laisinkaan siihen, millaiset ihmisoikeudet lapsella on.”
—–
-Tässä on merkitystä sillä mitä tarkoitat ”ihmisoikeuksilla” tässä yhteydessä. Eli mitkä ihmisoikeudet lapsella tulee sinun mielestäsi olla? Onko oikeus isään ja äitiin lapsen ihmisoikeus? Minusta on.
Tällöin lailla on merkitystä tässä asiassa. Eikä merkitys ole myönteinen.
Ilmoita asiaton viesti
”Tällaisia seikkoja saa toki vapaasti väheksyä, mutta useimmat ihmiset pitänevät lapsen oikeutta vanhempiin ja elatukseen varsin tärkeinä asioina.”
—–
-Tenka, olet ollut melko vastahakoinen ilmaisemaan mitä itse pidät tai et pidä tärkeänä. Voitko sanoa suoraan: pidätkö lapsen oikeutta isään ja biologisten juuriensa tuntemiseen tärkeänä asiana, ja tärkeänä osana itsensä tuntemista ja identiteetin rakentamista?
Väheksytkö sinä tätä?
Rahallinen tuki on tärkeää ja on tärkeää että lapsella on huoltaja, jos lapsi ei voi elää oikeiden vanhempiensa kanssa. Mutta minusta on myös tärkeää, että lapsella on oikeus isään.
Voitko pitää tätä, lapsen oikeutta isään ja biologisiin vanhempiinsa, täysin yhdentekevänä asiana?
Tässä on tullut esiin kolme vanhemmuuden käsitettä:
-biologiset vanhemmat
-sosiaaliset vanhemmat
-juridiset vanhemmat
Sanon että mielestäni ihannetilanteessa nämä kaikki ovat yksi ja sama. Mutta tärkein välitön merkitys on sosiaalisilla vanhemmilla. Koko elämän kannalta tärkein merkitys on biologisilla vanhemmilla.
Juridinen vanhemmuus (tapauksissa, joissa se ei tarkoita kumpaakaan edellämainituista) on vähiten tärkeä.
Näin siis minun mielestäni. Voit tehdä vastaavanlaisen arvoluokittelun omasta näkökulmstasi.
Ilmoita asiaton viesti
Lakivaliokunnan äänestys kansalaisaloitteen puolesta äänin 14-3! Eduskunnassa tulee vastustajilla olemaan tiukkaa päästä 50 ääneen, eli äitiyslaki näkee päivänvalon kevään aikana.
Koska saamme translain uudistuksen?
Ilmoita asiaton viesti
Milloin lakivaliokunta on näin äänestänyt?
Tänään, perjantaina 16.2.2018, vasta heidän mietintönsä julkaistiin.
Mistä tuollaisen äänestystuloksen olet saanut tietoosi?
Ilmoita asiaton viesti
Sinänsä jo vanhaa asiaa, mutta lakivaliokunta päätti äänestyksen jälkeen 22.9.2017, että asiasta tehdään mietintö, joka puoltaa kansalaisaloitteen hyväksymistä, äänin 14 puolesta ja 3 vastaan. Tuo puoltava mietintö tuodaan nyt kuulemisten päätyttyä suureen saliin.
Ilmoita asiaton viesti
Tänään, 16.2.2018, eduskunnan lakivaliokunta on päättänyt puoltaa äitiyslaki-kansalaisaloitetta, jonka mukaan lapselle voidaan vahvistaa kaksi äitiä.
Suomi ensimmäisenä maailman maana säätäisi lain, jossa vahvistetaan lapselle kaksi äitiä.
Suomi on tekemässä historiaa, mutta millaista historiaa? Lapsen ihmisoikeus omaan isään ja äitiin ei enää merkitsekään kansanedustajillemme yhtään mitään, vaan lapsen etu on tämän mukaan, että hänellä on kaksi äitiä, eikä yhtään isää.
Mitähän tähän sanovat suomalaiset viisaat lastenkasvatuksen expertit, lastenpsykiatrit, ym.? Nyt ennenkaikkea kaivattaisiin heidän julkista kannanottoaan tähän lapsen oikeuden häpäisyyn!
Näin lakivaliokunta on mietinnössään kirjannut:
”Jos lapsen synnyttäneelle on annettu hedelmöityshoidoista annetun lain (1237/2006) 1 §:ssä tarkoitettua hedelmöityshoitoa ja lapsi on syntynyt hoidon tuloksena, naisen, joka yhteisymmärryksessä lapsen synnyttäneen kanssa antoi suostumuksen hedelmöityshoitoon, voidaan vahvistaa olevan lapsen synnyttäneen ohella lapsen äiti.”
Mitähän tähän sanovat itse lapset, joilta riistetään oma isä, sekä myös isän puolen sukuhaara? Lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaan ”Syntyneellä lapsella on oikeus……….. sekä, mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan. Lapsella on oikeus säilyttää…………. ja sukulaissuhteensa.”
On nykyään jopa tv-ohjelmia, joissa kerrotaan, miten epätoivoisesti aikuiset ihmiset etsivät isäänsä, mutta tämän äitiyslain säätämisen jälkeen naisparien lapsilla ei ikinä tule olemaan mahdollisuutta löytää isäänsä.
Lapsilta ei kysytä, hehän joutuvat nielemään kaiken, mitä aikuiset päättävät! Mutta minun oikeustajuni mukaan ei ole oikein, että aikuisilla tulee olemaan oikeus lapseen, mutta lapsen oikeus isään mitätöidään.
Lapsen ei tule olla kenenkään ”(ihmis)oikeus”, kuten tämä äitiyslaki olettaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Suomi ensimmäisenä maailman maana säätäisi lain, jossa vahvistetaan lapselle kaksi äitiä.”
Höpsistä. Mitä jos vaikka lukisit sen mietinnön?
”Työryhmän mietinnöstä ilmenee, että lapsen synnyttäneen äidin naispuolisen kumppanin vanhemmuuden toteaminen tai vahvistaminen oikeudelliseksi äidiksi on mahdollista Ruotsissa, Norjassa, Islannissa, Tanskassa sekä Englannissa ja Walesissa.”
Ilmoita asiaton viesti