presidentti Sauli Niinistö, kannatatteko lapsen oikeuksia isään ja äitiin?
Arvoisa Herra tasavallan presidentti ja presidentinvaaliehdokas Sauli Niinistö,
olen saanut ilokseni lukea lehdistä tulevasta perheonnestanne ja siitä, miten teistä tulee kolmannen kerran isä. Ensimmäisen kerran asemanne isänä ei varmasti ollut helppo, kun menetitte vaimonne Marja-Leenan traagisesti kolarissa vuonna 1995. Onneksi selviydyitte tästä menetyksestä ja onnistuitte olemaan isä pojillenne Nuutille ja Matiakselle. Todistitte myös omalla kohdallanne, että lapset voivat selviytyä ja löytyy paikkansa elämässä huolimatta äitinsä äkillisestä poismenosta.
HS:n vaalikoneessa olette täysin samaa mieltä väitteen kanssa, että homo- ja lesbopareilla pitää olla samat avioliitto- ja adoptio-oikeudet kuin heteropareilla ( kysymys 21/30). Perustelette samaa mieltä olemistanne sillä, että kaikille kuuluvat samat oikeudet. Oletteko kuitenkin miettinyt asiaa tarkemmin, lapsen oikeuksien kannalta? Luulisi teidän jo elämää nähneenä ja tuntevana tietävän, että avioliiton keskeinen idea on turvata lapsille oikeus tuntea vanhempansa ja ensisijaisesti saada kasvaa omien biologisten vanhempiensa kanssa, mikäli se ei vain ole räikeästi ristiriidassa lasten edun kanssa. Onhan avioliiton ytimessä kyse ensisijaisesti lasten oikeuksista eikä aikuisten oikeuksista.
Olette varmasti kuulleet jostakin näistä seuraavista asioista: TV-ohjelmat, joissa aikuiset lapset etsivät biologisia vanhempiansa aikaansa ja varojansa säästelemättä, tai ne sadat tai jopa tuhannet suomalaiset miehet, jotka vielä vanhoina raavoina miehinä itkevät puuttuvan isän jättämää aukkoa, tyttöjen ja naisten poissaolevan isän tuskasta puhumattakaan.
Isättömyys (joskus äidittömyys) on valtava ongelma yhteiskunnassamme ja suunniteltuna lasten elämässä se tekee vielä enemmän kipeää kuin vahingossa tai onnettomuuden kautta seuranneena. Kannattamalla sukupuolineutraalia avioliittolakia ja homojen ja lesbojen adoptio-oikeuksia ette edistä lasten todellisia ihmisoikeuksia omiin vanhempiinsa, vaan kapean vähemmistön ja eturyhmän raadollista oman edunajamista.
Olen vilpittömästi iloinen, että oman syntymättömän lapsenne kohdalla lapsen oikeudet tulevat toteutumaan ja lapsenne saa kasvaa hänelle maailman parhaimpien vanhempien kanssa, teidän ja vaimonne Jenni Haukion kanssa. Ettekö arvojohtajana soisi tämän saman oikeuden toteutuvan myös muiden suomalaisten lasten ja nuorten elämässä?
Lapsia jää orvoiksi ja lukuisa joukko on yh-perheissä. Tämä jättää moniin elinikäisiä vammoja ja niitä emme pysty mitenkään estämään.
Mutta voimme vaikuttaa siihen minkälaisiin perheisiin hankitaan keinotekoisesti lapsia. Adoptio homoperheeseen on tehty mahdolliseksi vain ja ainoastaan aikuisten ehdolla.
Jokainen voi itse miettiä miten olisi omaan kehitykseen vaikuttanut vaikkapa kahden miehen välissä varttuminen. Ehkä jollekin samantekevää. Itse en olisi kehdannut kahdella isällä käydä edes morsmaikkaa näyttämässä. Olisivat jääneet ikävä kyllä täysin pois elämästäni vanhempina. Sen verran luonnoton olisi tilanne ollut minun kannaltani.
Mutta nykyinen laki viisveisaa siitä, miltä poikkeavien parissa varttuvasta lapsesta tuntuu. Katsotaan, että hänen on vaan pärjättävä itsekseen
Ilmoita asiaton viesti
Komppaan täysin kanssasi sekä Veikan kanssa.
Tämä kaikkien mahdollisten parirakenteiden oikeus saada hoitaa lasta ”omanaan” on vain ja ainoastaan aikuisten ehdoilla toimimista. Jos lapselta kysyttäisiin niin vastaus olisi selvä: Lapsi haluaisi iskän ja äiskän.
Kun tähän lisään vielä että nykyinen ”homobuumi” on osittain myöskin muoti-ilmiö niin se ennustaa paljon rikkinäisiä ihmisiä tulevaisuudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tai ainakin yhä enemmän hämmentyneitä nuoria. Nykypolvikin on aika ahdistunutta ja neuroottista. Monella on vaikeuksia elämän aivan yksinkertaisten asioiden kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Elä ihmeessä oman uskontosi sääntöjen mukaan, mutta älä komentele meitä muita.
Ilmoita asiaton viesti
Eipä blogisti viitannut uskontoon vaan lasten oikeuksiin, joita ei laki huomioi lainkaan. Väärinkäytetään tasa-arvoa ja sovelletaan sitä asioihin, joihin sillä ei mitään liittymää kuten adoptio-oikeuteen kaikille halukkaille pareille. Siinä menevät sekaisin omat halut muiden tarpeisiin ja haluihin.
Ilmoita asiaton viesti
Myös yksineläjillä on adoptio-oikeus.
Adoptiolaki nimenomaisesti huomioi lapsen oikeudet ja sitä sovelletaan lapsen yksilöllinen etu huomioivasti…
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se korulauseissa menee. Jo se että lapsi on avioerolapsi on huono asia lapsen kehitykselle. Toki parempi kuin riitaisa ”koti”. Tämän lain seuraukset näemme tulevien vuosien kuluessa.
Adoptiota haluavat voitaisiin aivan hyvin laittaa ”paremmuusjärjestykseen” jossa avioparit olisivat etuoikeutetusti muiden edellä.
Ilmoita asiaton viesti
Käytännössä säälliset avioparit ovatkin adoptiojonojen kärjessä.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsen ensisijainen oikeus on tokikin ”persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä.”
Niin?
Ilmoita asiaton viesti
Lapsen lähtökohtainen oikeus tulisi olla kasvaa omien vanhempiensa, isänsä ja äitinsä hoidossa. Jos tämä ei toteudu, sitten on tehtävä korvaavia ratkaisuja.
Lapsen tulisi saada isän ja äidin paikalle vanhemmat, jotka vastaavat parhaiten isän- ja äidinkaipuuseen.
Mielestäni ei olisi millään lailla väärin, että heteroparit olisivat etusijalla adoptioprosesseissa. En itse ehdottomasti vastusta sitä, että nais- tai miespari adoptoi lapsen. Tai yksinäinen ihminen. Mutta mielestäni ihannetilanteessa niin, että lapsi saisi äidin ja isän, ja muut ratkaisut tehtäisiin siltä pohjalta, että ovat esim. lapselle jo ennestään tuttuja, tai muista syistä, joiden pohjalta voidaan perustella ratkaisu lapsen parhaaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Juho, onko sinulla oikeasti, suoraan ja rehellisesti sanottuna jotain sitä periaatetta ja ideaalia vastaan, että jokainen maailmaan syntyvä lapsi saisi tuntea omat biologiset juurensa ja isänsä ja äitinsä? Jos se vain on mahdollista ja vanhemmat ovat huoltajuuteen kykeneviä ja terveitä.
Onko tässä ideaalissa jotain, mielestäsi, vialla, ja se pitäisi korvata jollain toisella? Ja poistaa isä ja äiti lapsen oikeuksista yhdentekevinä?
Minusta lapsen oikeus omaan isään ja äitiin on ihanne, tavoite ja lähtökohta, ja muut ratkaisut ovat poikkeusratkaisuja ja korvaavia ratkaisuja.
Ilmoita asiaton viesti
Ei minulla ole periaatteellista syytä vastustaa jokaisen oikeutta tietää alkuperänsä.
Perhelainsäädäntö, johon kuuluuvat säännökset parisuhteiden virallisestamisesta ja vanhemmuuden määräytymisestä, eivät kuitenkaan voine rakentua tosiasiallisen syrjiviksi – lapsen oikeuksiin kuuluu myös oikeus tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti riippumatta laillisten huoltajiensa tai vanhempiensa ominaispiirteistä…
Tarkoituksella yksinhuoltajaksi ryhtyneen naisen lapset ovat lain edessä yhdenvertaisia muiden lasten kanssa siis eikä heitä toisaalta edes olisi olemassa ilman tämän naisen ”itsekkäitä” lisääntymismotiiveja – ja sama pätee myös esimerkiksi samaa sukupuolta olevan pariskunnan lapsiin.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei minulla ole periaatteellista syytä vastustaa jokaisen oikeutta tietää alkuperänsä.”
-Kiitos vastauksesta. Mutta kysymykseni sisälsi oikeastaan enemmän.
Siis sen, että minusta jokaisella lapsella tulisi olla lähtökohtainen oikeus kasvaa omien vanhempiensa hoidossa. Ei vain tietää alkuperänsä. Luovuttajan avulla syntyneet lapset voivat saada tämän tietää, mutta eivät koskaan opi tuntemaan toista biologista vanhempaansa ja tämän puoleista sukuaan. Eivätkä saa kasvaa molempien biologisten vanhempiensa hoidossa.
Eli kysyin oikeastaan, että onko sinulla syytä vastustaa sitä, että tämä olisi lähtökohtainen periaate, tavoite ja ideaali, johon tulisi pyrkiä.
Ilmoita asiaton viesti
Miten, Sari, mielestäsi huostaanotetut lapset? Ne lapset, joiden toinen vanhempi on lähestymiskiellossa. Tai ne lapset, joiden kohdalla toinen puoliso ei anna isän/äidin eikä edes isovanhempien tavata lasta?
Noiden kohdalla puhutaan paljon suuremmasta lapsiryhmästä. Olisiko ensin laitettava niiden asiat kuntoon.
Minun isäni kuoli ollessasi ihan pieni. Äitini kasvatti minut. Olenko nyt seitsemänkymppisenä jotenkin outo, kun olen sopeutunut elämään kaikki nämä vuodet?
Ilmoita asiaton viesti
”Miten, Sari, mielestäsi huostaanotetut lapset? Ne lapset, joiden toinen vanhempi on lähestymiskiellossa. Tai ne lapset, joiden kohdalla toinen puoliso ei anna isän/äidin eikä edes isovanhempien tavata lasta?
Noiden kohdalla puhutaan paljon suuremmasta lapsiryhmästä. Olisiko ensin laitettava niiden asiat kuntoon.”
—-
-Lasten asiat on laitettava kuntoon. Siitä olemme siis samaa mieltä.
Olisiko sinusta huostaanotettujen lasten tapauksessa jotain (vielä lisää) kuntoonlaitettavaa? Lähestymiskieltokin on sitä, että jotain on laitettu kuntoon. Parannettu tilannetta aiemmasta.
Viimeiseen sanon, että on väärin, että toinen puoliso ei anna isän tai äidin tavata lasta. Koska lapsella on oikeus sekä isäänsä että äitiinsä. Ja on väärin, että lapsi joutuu kasvamaan tuntematta toista vanhempaansa. Kuten sanoin tuossa edellä.
Näiden kohdalla asioiden kuntoon laittaminen tarkoittaisi siis lapsen oikeutta oppia tuntemaan ja olla yhteydessä myös tähän toiseen vanhempaansa. Edellyttäen että ei ole lähestymiskiellon tarvetta.
Eli mitä oikeastaan kysyit?
Ilmoita asiaton viesti
Et varmasti ole outo. Kysynkin muistatko kaivanneesi isää lähellesi ja kaikkein tärkeintä, kaipaatko häntä edelleen?
Tämä oli kova kysymys mutta et ole ainoa.
Ilmoita asiaton viesti
Vastustan toki sellaisia hankkeita, joiden tavoitteena on asettaa tietty perhemalli perhelainsäädännölliseksi ideaaliksi, johon verrattuna muut perhemuodot asettuvat juridisesti eriarvoiseen asemaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Vastustan toki sellaisia hankkeita, joiden tavoitteena on asettaa tietty perhemalli perhelainsäädännölliseksi ideaaliksi, johon verrattuna muut perhemuodot asettuvat juridisesti eriarvoiseen asemaan.”
—-
-Anteeksi nyt, mutta vieläkin menee vastaus vähän kysymyksen vierestä…
Minusta tuo viimeinen ei sano tässä yhteydessä oikeastaan yhtään mitään. Yritän pitää esillä näkemystä ja kysymystä LAPSEN kannalta. Tuokin ilmaisu ja muotoilu ”juridisesti eriarvoinen asema” kertoo (oletetuista) aikuisten tuntemuksista tietyn perhemallin suhteen. (Vähintään pitäisi osata konkretisoida mitä juridisia puutteita jmuiden perhemallien kohdalla on.)
Eli pidätkö vääränä, että joissain piireissä ja ylipäätään pidetään ideaalina sitä, että lapsella olisi oikeus ja mahdollisuus kasvaa omien vanhempiensa hoidossa? Onko tällaisessa periaatteessa jotain väärin?
Juridiikkaa voidaan korjata jos on korjattavaa, ja kaikkia perhemalleja voidaan tukea. Mutta onko väärin pitää tätä lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa tärkeänä ideaalina ja tavoitteena? Mitä väärää siinä tarkkaan ottaen on?
Mutta kun nyt otit esiin ideaalin perhemallin ja juridiikan, niin ovatko kaikki perhemallit nyt mielestäsi juridisesti samalla viivalla, vai mitkä perhemallit tarvitsevat juridista tasa-arvoistamista? Tarkoitatko SETA:n poliittisessa strategiassa esitettyä tavoitetta virallistaa lapselle useampi kuin kaksi vanhempaa?
Ilmoita asiaton viesti
Lapsen näkökulmasta myös on kannatettavaa säätää perheoikeudelliset lainsäännökset mahdollisimmin hyvin perustuslain mukaisiksi siten, että eri perhemuodoissa elävien lasten välille ei kehity tarpeetonta eriarvoisuutta.
Kaikkiin viime vuosikymmeninä perheoikeuden alueelle tehtyihin lakimuutoksiin (isyyslain, adoptiolain, avioliittolain muutokset) on niiden lainvalmisteluihin liittynyt asiantuntijoiden tekemät painokkaat arviot lainmuutoksen vaikutuksista lasten oikeudellisiin asemiin, joten en koe tämän alueen kehittämistä tehdyn yksin aikuisten mielihalujen mukaisesti tai minkään intressiryhmän etuja myötäillen.
Lisääntymisvapaus on myös oleva perustavanlaatuinen oikeus eikä minun nähdäkseni vielä alkuaan saamattomalla ihmisellä ole lainkaan oikeuksia – ihmisoikeudet saadaan syntymässä. Esimerkiksi siis sateenkaarevan naisparin yhteisellä päätöksellä hedelmöityshoitoklinikalla luovutetuista siittiöistä alkunsa saaneen lapsen ainoa mahdollisuus syntyä ihmiseksi on (ollut) riippuvainen nimenomaan tämän aikuisikäisen pariskunnan itsekkäästä päätöksestä hankkia yhteinen lapsi. Minusta olisi hyvin väärin sekin, että tämän lapsen oikeus olemassaoloon estyisi eriarvoistavan perheoikeudellisen lakisäännöstön vuoksi.
Korjattavaa noissa perheoikeudellisissa laeissa on edelleen ja eräs korjauskohde on tosiaan niiden perheiden oikeudellisessa asemassa, joissa lapselle on osoitettavissa kahta useampi vanhempi – esimerkiksi kumppanuusvanhemmuus-mallisissa perheissä on usein tällainen tilanne.
Ilmoita asiaton viesti
”Lapsen näkökulmasta myös on kannatettavaa säätää perheoikeudelliset lainsäännökset mahdollisimmin hyvin perustuslain mukaisiksi siten, että eri perhemuodoissa elävien lasten välille ei kehity tarpeetonta eriarvoisuutta.”
—–
-Osaatko tai voitko täsmentää mikä tässä on sellaista mikä oikeasti on lapsen kannalta merkityksellistä?
Siis puhua ihan selkokielellä. Mitä tarkoittaa ”tarpeetonta eriarvoisuutta”, mitä se esimerkiksi on/voi olla, ja miten se vaikuttaa lapsen jokapäiväiseen elämään ja hyvinvointiin?
Ilmoita asiaton viesti
O-saan tie-tysti täs-men-tää 😀
Lapsen kannaltahan merkityksellisintä lienee se, että hänen perheensä voi hyvin.
Esimerkiksi se, että avioliiton rinnalla olisi olemassa toinen virallistetun parisuhteen muoto avioliiton ehdot täyttämättömille henkilöille, olisi omiaan tuottamaan tarpeetonta eriarvoisuutta ja siten altistamaan erityisesti näissä toisessa perhemuodossa elävien toimeentuloa ja terveyttä rasittaville tekijöille.
Monimuotoiset perheet ry:n poliittisissa tavoitteissa on listattu keskeisimpiä perheoikeuden alueella havaittavia eriarvoisuuden lähteitä :
https://monimuotoisetperheet.fi/tavoitteet/eduskun…
Ilmoita asiaton viesti
JA: ”Lapsen kannaltahan merkityksellisintä lienee se, että hänen perheensä voi hyvin.”
-Niin?
—-
JA: ”Esimerkiksi se, että avioliiton rinnalla olisi olemassa toinen virallistetun parisuhteen muoto avioliiton ehdot täyttämättömille henkilöille, olisi omiaan tuottamaan tarpeetonta eriarvoisuutta ja siten altistamaan erityisesti näissä toisessa perhemuodossa elävien toimeentuloa ja terveyttä rasittaville tekijöille.”
—-
-Ja tämä vaikuttaa perheen hyvinvointiin? Ja lapsen kasvamiseen ja tasapainoisuuteen. Oletko ihan tosissasi?
Eräs ystäväpariskuntani elää avoliitossa, ja sikäli kun itse voin nähdä, heidän lapsensa voivat erittäin hyvin.
Tuo ”eriarvoisuus” on vain aikuisten päässä, eikä vaikuta lapsen hyvinvointiin. Kaikkien täytyy tietysti tulla taloudellisesti toimeen, mutta miten tuo erilaisten liittomuotojen eri tavalla nimeäminen siihen vaikuttaa? Tai terveyteen?
—-
JA: ”Monimuotoiset perheet ry:n poliittisissa tavoitteissa on listattu keskeisimpiä perheoikeuden alueella havaittavia eriarvoisuuden lähteitä :”
—
-Olkoon vain. Minusta tässä riittää ihan maalaisjärki. Ja se, että on jonkinlaista havainnointikykyä siinä mikä oikeasti vaikuttaa lapsen tasapainoiseen kasvuun.
En tarkoita piikitellä. Olen vain vahvasti eri mieltä. Sen(kin) perusteella mitä olen lapsityössä 3-9 -vuotiaiden parissa nähnyt, ja erilaisia perheitäkin kohdannut.
Jos on puutteita, ne täytyy voida KONKRETISOIDA, osoittaa epäkohta. Eikä vain vedota siihen, että kaikkia liittoja täytyy kutsua samalla nimellä, ja mieltää täysin samanlaisiksi. Ja se ratkaisee kaikki ongelmat?
Perheet voivat olla erilaisia ja monenmuotoisia. Kaikkien tarpeet täytyy huomioida. Onko suurin ongelma tosiaankin se, että perheet nähdään erilaisina, ja tietynlaisia perheitä pidetään ideaalina muihin verrattuna?
Kun varsinainen tarve on havainnoida erilaisten perheiden erilaiset tarpeet. Nähdä puute tai epäkohta ja korjata se. Tämä vaikuttaa perheen hyvinvointiin.
Mikään erilainen tai eri niminen liittomuoto ei kenenkään hyvinvointia sinänsä uhkaa. Eikä ratkaisu ole kaikkien liittomuotojen nimeäminen ”avioliitoksi”. Olisiko tämä tasa-arvoistava ratkaisu polyperheiden kohdalla sitten?
Ilmoita asiaton viesti
JA: ”Kaikkiin viime vuosikymmeninä perheoikeuden alueelle tehtyihin lakimuutoksiin (isyyslain, adoptiolain, avioliittolain muutokset) on niiden lainvalmisteluihin liittynyt asiantuntijoiden tekemät painokkaat arviot lainmuutoksen vaikutuksista lasten oikeudellisiin asemiin, joten en koe tämän alueen kehittämistä tehdyn yksin aikuisten mielihalujen mukaisesti tai minkään intressiryhmän etuja myötäillen.”
—–
-Itse en suhtaudu enää täysin varauksettomasti minkään alan asiantuntijoiden lausuntoihin missään asiassa. Asioita ajetaan ja edistetään juuri siten, että halutaan saada niille tieteen ja asiantuntijoiden tuki. Mutta tätä voidaan käyttää pelkästään mielikuvan tasolla, voimakeinona.
Eli. Mitä tässä yhteydessä tarkoittaa ”oikeudellisiin asemiin”? Edellenkö lapsen oikeudella omaan isään ja äitiin ja kasvamiseen omassa suvussa, verisiteensä tuntien, ei ole mitään merkitystä? Sinun mielestäsi.
——–
JA:”Lisääntymisvapaus on myös oleva perustavanlaatuinen oikeus”
-Tämä on vain ja pelkästään mielipidekysymys. Minusta lisääntyminen, silloin kun se oikeasti tarkoittaa lisääntymisvapautta luonnollisin keinoin, on sellainen asia, jota ei pidä väkivpakolla rajoittaa. Mutta lisääntymisen muut muodot, joihin on saatava avuksi kolmansia ja neljänsiä osapuolia, sekä yhteiskunnan varoja, lisääntymisteknologiaa jne. tulisi kieltää. Ja tämä ei ole kenenkään perusoikeuksien rajoittamista tai polkemista.
En siis näe minkäänlaisena perustavanlaatuisena oikeutena sitä, että jokaisen halukkaan tulisi saada ja voida hankkia itselleen lapsi, erilaisin menetelmin ja sopimuksin, joissa on mukana useita osapuolia.
En pitäisi millään lailla vääränä, jos kaikki lapsentekomenetelmät, jossa on mukana useampi kuin kaksi ihmistä, joista toinen siittää ja toinen synnyttää, kiellettäisiin. Koskee myös heteropareja, jotka haluaisivat käyttää luovutettuja sukusoluja.
Tässä olemme eri mieltä.
—-
JA:”eikä minun nähdäkseni vielä alkuaan saamattomalla ihmisellä ole lainkaan oikeuksia – ihmisoikeudet saadaan syntymässä.”
-Minusta taas ihmisoikeudet ovat olemassa ja kuuluvat jokaiselle jo ennen syntymää (sikiöllä on ihmisoikeudet, joten abortti on murha) ja jo silloin kun lapsi on suunnitteluasteella. Ne kuuluvat kaikille, joita tähän maailmaan ollaan puuhaamassa. Tässäkin olemme eri mieltä.
———
JA: ”Esimerkiksi siis sateenkaarevan naisparin yhteisellä päätöksellä hedelmöityshoitoklinikalla luovutetuista siittiöistä alkunsa saaneen lapsen ainoa mahdollisuus syntyä ihmiseksi on (ollut) riippuvainen nimenomaan tämän aikuisikäisen pariskunnan itsekkäästä päätöksestä hankkia yhteinen lapsi. Minusta olisi hyvin väärin sekin, että tämän lapsen oikeus olemassaoloon estyisi eriarvoistavan perheoikeudellisen lakisäännöstön vuoksi.”
—-
-Minä itse asiassa uskon, että ihminen on sielu. Ja ihminen voi syntyä geneettisesti eri henkilönä, mutta olla silti sielultaan sama. Eli naisparin lapsi olisi voinut syntyä myös heteroparille, tai aivan toisissa olosuhteissa, vaikkakin geneettisesti erilaisena ihmisenä.
Ja koska uskon, että jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus, voi olla, että noilla sateenkaariperheisiin isättömiksi syntyvillä lapsilla on tarkoituksena, ainakin joissain tapauksissa, sanoa ääneen se isänkaipuunsa, kuten monet ovat tehneetkin. Ja tuoda ilmi se, että asia ei ole yhdentekevä.
Ja ilman muuta he voivat olla onnellisia ja rakastettuja, mutta se ei ollutkaan pointti tässä.
Itsepä otit tämän esiin ja menit filosofiselle linjalle 🙂
Mutta kun annat ymmärtää, että olisi jotenkin huono asia, jos naisparin luovutetuilla sukusoluilla syntynyt lapsi ei olisi koskaan syntynyt, tarkoittaako tämä sitä, että vastustat myös aborttia? Ihan johdonmukaisuuden nimissä.
——
JA: ”Korjattavaa noissa perheoikeudellisissa laeissa on edelleen ja eräs korjauskohde on tosiaan niiden perheiden oikeudellisessa asemassa, joissa lapselle on osoitettavissa kahta useampi vanhempi – esimerkiksi kumppanuusvanhemmuus-mallisissa perheissä on usein tällainen tilanne.”
-Kiitos vastauksesta. Ei muuta kysyttävää tässä.
Ilmoita asiaton viesti
”-Minä itse asiassa uskon, että ihminen on sielu. Ja ihminen voi syntyä geneettisesti eri henkilönä, mutta olla silti sielultaan sama.”
Olennaisin syy erimielisyyteeemme löytyy tästä maailmankuvallisesta erostamme – itse tiedän, että tietoisuus on ainoastaan evolutionaalisen erikoistumisen tuotos ja järjestyy koherentiksi sisäiseksi kokonaisuudeksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa oppimalla. Yhden munasolun ja yhden siittiösolun yhdistymisestä alkunsa saanut lapsi on aina uniikki kappale – ainutlaatuinen (jossain toisessa yhteydessä puhuisin käsintehdystä) ihmisen kasvualusta, jota ei voi monentaa.
Ihmiselllä ei myöskään ole yksilönä eikä lajina mitään ulkoa tulevaa tarkoitusta – jokainen tekee elämästään merkityksellisen täysin itsenäisesti omilla valinnoillaan ja teoillaan…
Ilmoita asiaton viesti
”-Itse en suhtaudu enää täysin varauksettomasti minkään alan asiantuntijoiden lausuntoihin missään asiassa. Asioita ajetaan ja edistetään juuri siten, että halutaan saada niille tieteen ja asiantuntijoiden tuki. Mutta tätä voidaan käyttää pelkästään mielikuvan tasolla, voimakeinona.”
Politiikassa – kuten perhepolitiikan linjauksia suunniteltaessa ja perheoikeuden alueeseen kuuluvassa lainsäädännössä – joudutaan monesti turvautumaan lasten elämää tutkiviin ja lasten elämään osallistuviin asiantuntijoihin ja heidän tekemiin selvityksiinsä. Mielestäni tällainen ratkaisu on kuitenkin paljon parempi kuin se, että nämä päätökset tehtäisiin puhtaasti ”talonpoikaisjärkeen” tukeutuen tai siten, että populistisimpia uhkakuvia maalaileva päätöksentekijä määrää lopputuloksen.
Ilmoita asiaton viesti
”Ja ihminen voi syntyä geneettisesti eri henkilönä, mutta olla silti sielultaan sama. Eli naisparin lapsi olisi voinut syntyä myös heteroparille, tai aivan toisissa olosuhteissa, vaikkakin geneettisesti erilaisena ihmisenä.”
Kiintoisaa! Useimmille kristityillehän tällainen ajatus on harhaoppi; se tuomittiin jo Konstantinopolin toisessa kirkolliskokouksessa johon perinteisten kirkkojen lisäksi sitoutuvat mm. luterilaiset kirkot. Nykyään tämä on kai lähinnä Myöhempien aikojen pyhien uskoon kuuluva käsitys?
Ilmoita asiaton viesti
TI: ”Kiintoisaa! Useimmille kristityillehän tällainen ajatus on harhaoppi; se tuomittiin jo Konstantinopolin toisessa kirkolliskokouksessa johon perinteisten kirkkojen lisäksi sitoutuvat mm. luterilaiset kirkot. Nykyään tämä on kai lähinnä Myöhempien aikojen pyhien uskoon kuuluva käsitys?
—–”
-Höh, enhän minä mitään jälleensyntymistä tai sielunvaellusta tarkoita, tietenkään. Ehkä käsitit väärin? En ole kuullut tuota ajatusta tuomittavan missään. Se on ilmaistu kauniisti erään kristityn kirjailijan sanoin tyttärestään: ”Hän on juuri sellainen ihminen, jonka minä ja mieheni olisimme etsineet ystäväksemme, ellei Jumala olisi antanut häntä meille tyttäreksi.”
Ja uskon mitä uskon. Onko se joku ongelma? Oletko mukamas huolissani maineestani kristittynä vai mistä tämä älähdys? 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Niin, siis ymmärsin sinun tarkoittavan että sielu / ihmisyksilö olisi olemassa ennen hedelmöitymistä. Muutenhan olisi vaikea ymmärtää, kuinka samalle ihmiselle olisi mahdollista syntyä joko tässä tai tuossa perheessä, näillä tai noilla geeneillä. Tällainen näkemys tuomittiin jo varhain.
Mutta enhän mie mikään uskonnollinen poliisi tässä ole, oikeasti tarkoitin että näkemys on kiinnostava, koska harvat kristityt sitä kannattavat (eivätkä mormoneja lukuunottamatta kai ketkään virallisesti?).
Ilmoita asiaton viesti
TI:”Niin, siis ymmärsin sinun tarkoittavan että sielu / ihmisyksilö olisi olemassa ennen hedelmöitymistä. Muutenhan olisi vaikea ymmärtää, kuinka samalle ihmiselle olisi mahdollista syntyä joko tässä tai tuossa perheessä, näillä tai noilla geeneillä. Tällainen näkemys tuomittiin jo varhain.”
—–
-Kyllä, olen aina, tai ainakin hyvin suuren osan elämästäni uskonut näin. Että Jumala on tavallaan luonut valmiiksi määrätyn määrän sieluja, jotka sitten aloittavat tiettynä aikana elämänsä maan päällä. Eli tällä tavoin maailman loppuminenkin on määrätty. Sitten kun sielut loppuvat 🙂
Ja ihan oikeasti, minua ei kiinnosta mikä taho missä ja milloin on tämän tuominnut. Kato kun minä ajattelen ihan itse.
Toisaalta minulle ei ole ihan luovuttamattoman tärkeää uskoa näin. Jos se sinua häiritsee. Ei se ole mitenkään katastrofaalista jos tämä ei ole totta. Olenpahan vain pohtinut.
—-
TI: ”Mutta enhän mie mikään uskonnollinen poliisi tässä ole, oikeasti tarkoitin että näkemys on kiinnostava, koska harvat kristityt sitä kannattavat (eivätkä mormoneja lukuunottamatta kai ketkään virallisesti?).”
—-
-No kiva kun huomasit. Ja ei oikeastaan haittaisi jos kiinnostuisit sanomisistani ja ajatuksistani vähän vähemmän. Ainakin silloin kun asia ei suoranaisesti liity siihen mikä on keskustelun aihe.
En ole itse perehtynyt siihen kuinka moni kristitty näin ajattelee. Mutta se mitä olen mormonien oppiin tutustunut, niin ei tämä kyllä siihen liity yhtään mitenkään.
Loppu slut.
Ilmoita asiaton viesti
Sari ehkä tarkoitti että, kuten sanoi, tuntea vanhempansa ja merkityksessä elää heidän kanssaan. Ei ”tietää” keitä he ovat.
Lapsen oikeuksiin kuuluu tulla kohdelluksi ”yhdenvertaisesti”? Kenen kanssa?
Se juuri on ”yhdenvertaista” kohtelua että maanviljelijän lapsi saa elää perheensä luona jne.
Tarkoituksella yksinhuoltajaksi ryhtyneellä tarkoittanet spermapankin käyttäjää?
Yhteiskunnan ei ylipäätään pidä lisätä yksinhuoltajien määrää. Avioeroja on jo nyt aivan liikaa ja tietämättä tilastoja, uskoisin että avioerolapsilla on useammin ongelmia kuin muilla? Itse ainakin tiedän lähiympäristöstäni tällaisia tapauksia, tapauksia joissa ero ole johtunut väkivallasta tai alkoholista.
Samaa sukupuolta olevilla ei voi olla yhteistä lasta. Korkeintaan, nykymuodin mukaan lapsi jonka huoltajuus on annettu kahdelle samaa sukupuolta olevalle.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdenvertaisella kohtelulla tarkoitan juridista kohtelua – blogin aiheenakin kun on avioliitto- ja adoptiolainsäädäntö – ja tarkoituksella yksinhuoltajaksi ryhtyneet naiset ovat omassa lähipiirissäni tulleet raskaaksi ihan vain tutun, mutta jo varatun, miehen sukusoluilla.
Yhteiskunnan ei välttämättä tarvitse lisätä yksinhuoltajuutta aktiivitoimilla (lapsettomille sinkuille kohdennetulla aktiivimallilla), mutta toisaalta sen ei myöskään tule moralisoida yksilön tekemiä valintoja säätämällä eriarvoistavaa lakisäännöstöä etenkin, kun yksinhuoltajuuden valitseminen perheellistymismuodokseen ei ole esimerkiksi tupakanpolttoon verrannollista itsensä ja ympäristön vahingoittamista.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulostaa vähän siltä että kenellä tahansa olisi oikeus hakea lapsi kaupasta. Ja kaikki tämä ”lapsen oikeuksien” nimissä?
Ilmoita asiaton viesti
Aika musertavaa puhetta ja synkkää ennustetta niille lapsille, jotka nyt kasvavat teidän mielestänne vääränlaisessa tai vajaassa perheessä. Ja jotka ovat olleet onnellisia, rakastettuja ja katsoneet valoisin odotuksin tulevaisuuteen.
Eikö t ä m ä ole lapsen edun vastaista toimintaa?
Siis jo olemassaolevan lapsen?
Ilmoita asiaton viesti
Siis mikä on lapsen edun vastaista toimintaa?
Ilmoita asiaton viesti
Kuten niin moni muukin ehdokas, kansalainen ja vanhempi, Niinistö näkee perheen perustamisen tasa-arvonäkökulmasta.
Kysymys vanhemmuudesta saa tulevaisuudessa uusia näkökulmia, kun samaa sukupuolta olevat parit voivat jakaa biologisen vanhemmuuden.
https://www.newscientist.com/article/2109305-eggs-…
Ilmoita asiaton viesti
Haluan jatkaa kysymistä 🙂
Olisiko sinusta siis yksiselitteisesti ja ehdottomasti väärin, epäoikeudenmukaista ja epäreilua, jos lapsentekomenetelmät, jossa lapsella ei alun alkaen ja suunnitelmallisesti ole yhteyttä toiseen vanhempaansa, tehtäisiin laittomiksi?
Koskien myös apilaperhekuvioita ja aikuisten välisiä sopimuksia. Eli lapsen oikeus isään ja äitiin selkeästi kirjattaisiin Suomen lakiin.
Vaikuttaa siltä, että tämä on se merkittävin näkökulmaero. Aikuisten oikeus lapseen ovat tärkein asia. Ja ehdoton asia, josta pidetään kiinni ja jonka puolesta ensisijaisesti taistellaan. Onko?
Kysyn siis ihan ilman irvailun tarvetta, enkä mitenkään väitä että lapsen hyvinvoinnista ei välitettäisi. Mutta aikuisten oikeus lapseen on tärkein oikeus, josta ei luovuta?
Jos, niin toivoisin vain, että se sanottaisiin suoraan. Eli olisiko sinusta väärin jos kiellettäisiin lailla, tai jopa sanktioiden uhalla, kaikki ne perheenperustamistavat joita tässä Juhon blogissa kuvataan:
http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2…
Ilmoita asiaton viesti
Minusta olisi väärin, että kaikki ne perheenperustamistavat, joita Juhon blogissa kuvataan, kiellettäsiin.
Nyt se on sanottu – suoraan ja suomeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos. En minä muuta pyytänyt kuin suoraa ja rehellistä vastausta. Ehkä on hyvä selkiyttää ero, suuri ero, näkökulmissa.
Minusta Juhon blogissa ja sateenkaariperheet.fi -sivustolla kuvattujen lapsentekokeinojen kieltäminen ja kriminalisoiminen ei olisi millään lailla väärin, epäoikeudenmukaista tai mitään muutakaan epää. Pitäisin päinvastoin niiden kieltämistä lailla hyvin tärkeänä ja tavoiteltavana asiana.
Toivottavasti joskus päästään kunnolla keskustelemaan asiasta, ja että on aika mahdolliselle lakialoitteellekin asiasta. Tämä asia täytyy nostaa pöydälle ja keskustella siitä julkisemmilla areenoilla, eduskuntaa myöten.
Ilmoita asiaton viesti
Yksinäisen naisen itsensä tarkoituksellinkaan raskaaksisaattamisen kieltäminen on vaikeinta kieltää. Toki en näe yhdenkään lapsenhankkimistavan kieltämistä toivottavana enkä tarpeellisenakaan. Toki ymmärrän, Sari, että asetumme tässäkin asiassa linjakkaasti eri linjoille.
Minusta tämä vuorokeskustelu on tarpeellista, vaikken ole kovin varma, mitä tällä edistetään. Kahtiajakautuminen näyttää jo keskustelun avauksessa olevan esillä. Ja tiedän jo etukäteen: kumpikaan puoli ei varmasti peräänny tavoitteissaan. Luultavasti perustuslakia joudun ainakin lukemaan keskustelun edetessä.
Olkoon keskustelumme jälleen kerran rehtiä. Arvostetaan toisiamme, vaikkemme toisen mielipiteitä pystyisikään jakamaan!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos asiallisesta ja rehellisestä vastauksesta! Tulin siitä ihan hyvälle mielelle. Vaikka olemme eri mieltä 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Mikä on lapselle hyväksi, se selviää vasta myöhemmin lapsen vartuttua, kun hän saa itse kertoa mitä kokenut. Muilla mielipiteillä ei siis oikeastaan merkitystä.
Tuli tuossa jo mainostettua, etten itse olisi viihtynyt poikkeavan parisuhteen perheessä. Jo lapsena en pitänyt homoista, joita nurkkakunnalla asui. Olisin kärsinyt heidän huushollissaan, koska minut olisi heterona pakotettu homojen huusholliin. Ihmisen seksuaalinen minä on osalla kehittynyt jo alta kouluiän. Muista viiden vanhana katsoneeni tyttöjä jo sillä silmällä. Mutta joku toinen ei kehity samaan tahtiin.
Kuten sanottu meille selviävät nykypolitiikan hyvät tai huonot seuraukset myöhemmin 10-20 vuoden päästä. Toivon, että ongelmia ei tule, mutta pelkään, että tulee, koska en ole tuntemuksiltani harvinaisuus. Jää siis tämä nähtäväksi. Voihan olla, että heteroparien lapset tulevat kiusatuiksi enemmistöstä poikkeavina.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla ei teini-ikään mennessä ollut juuri lainkaan positiivisia kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta. Lukuunottamatta isääni.
Millaiseksi elämäni olisi muotoutunut, ja missä ja millainen olisin nyt, jos minulla ei olisi ollut isää?
Lapsityössä olen huomannut, että ei todellakaan ole yhdentekevää onko kerho- ja päivähoitotoiminnassa miehiä. Kun se ei ole yhdentekevää tässäkään kuinka voi olla yhdentekevää onko lapsella kotona oma isä vai ei?
Ilmoita asiaton viesti
Olisit varmaan sitten ollut ikionnellinen, jos sinulla olisi ollut kaksi isää eikä äitiä.
Ilmoita asiaton viesti
Minulla ei ole mitään ”Jumalan siunausta” -toivotusta vastaan, mutta tämä yhdistettynä siihen, että Niinistö vahvisti lain tasa-arvoisesta avioliitosta, on, jos ei muuta niin kummallista.
Siinäpä on tietysti itsetutkiskelun paikka itse kullakin, mitä olisi ko. tilanteessa tehnyt. Kaikki kunnioitus kuitenkin esivallalle!
Nimimerkillä ”virheistä maksetaan myöhemmin”.
Ilmoita asiaton viesti
Onkos Mattilalla lapsia?
Ilmoita asiaton viesti
”avioliiton keskeinen idea on turvata lapsille oikeus tuntea vanhempansa ja ensisijaisesti saada kasvaa omien biologisten vanhempiensa kanssa, mikäli se ei vain ole räikeästi ristiriidassa lasten edun kanssa. Onhan avioliiton ytimessä kyse ensisijaisesti lasten oikeuksista eikä aikuisten oikeuksista.”
Ei lapsi eivätkä lapsen oikeudet ole avioliiton ytimessä. Avioliitto on kahden aikuisen välinen sopimussuhde.
Avioliitolla on – vanhemmuuden määräytymisen lisäksi – vain vähäisiä vaikutuksia avioliiton aikana syntyvään lapseen. Avioliitossa elävän äidin lapsen vanhemmuushan määräytyy avioliiton kautta, ei biologisen vanhemmuuden mukaan.
Avioliiton keskeinen merkitys on kahden aikuisen välisen suhteen julkistaminen ja sitoutuminen toisiinsa. Avioliiton aikana hankittu yhteinen omaisuus on yhteistä varallisuutta. Kyse on siis myös taloudellisesta suhteesta.
Ilmoita asiaton viesti
”Avioliitolla on – vanhemmuuden määräytymisen lisäksi – vain vähäisiä vaikutuksia avioliiton aikana syntyvään lapseen. Avioliitossa elävän äidin lapsen vanhemmuushan määräytyy avioliiton kautta, ei biologisen vanhemmuuden mukaan.”
-Siis avioliiton ja biologisen vanhemmuuden mukaan. Ihannetapauksessa. Onko vaikea uskoa, että nämä on joskus mielletty oletettavasti samaksi asiaksi? Ja että tuo vain vahvistaa sen oletuksen. Kuitenkin biologinen vanhempi pysyy lapsen vanhempana, mahdollisen eronkin jälkeen, eikä äidin mahdollinen uusi mies poista biologisen vanhemman vastuuta. Tämäkin on huomioitu lainsäädännössä.
Mutta oletko siis oikeasti sitä mieltä, että avioliitolla instituutiona ei ole koskaan ollut yhtään mitään whatsoever tekemistä sen kanssa, että on pidetty ideaalina sitä että lapsi syntyy vanhempiensa yhteiseen kotiin ja saa kasvaa heidän hoidossaan? (Lapsen oikeuksien julistus)
Ilmoita asiaton viesti
Jätit tarkoituksella lukematta isyyden määräytyvän äidin avioliiton, ei biologisen vanhemmuuden perusteella. Jos äiti on tullut raskaaksi avioliitossa ollessaan avioliiton ulkopuolisen henkilön kanssa, biologisella isällä ei ole mahdollisuutta lapsen isyyteen tai tapaamisiin. Hänellä ei ole oikeutta edes kuulla isyydestään.
Tuossa tapauksessa se ei siis ole biologinen vanhempi, joka pysyy lapsen vanhempana, mahdollisen eronkin jälkeen. Ei edes äidin uusi mies poista vanhemman, ei siis biologisen vanhemman, vastuuta. Lapsen äidin mahdollinen kuolemakaan ei antaisi biologiselle isälle mahdollisuutta isyyden tunnustamiseen tahi isyyteen.
Avioliitto suojaa vanhemmuutta, avioliittoon liittyvän lainsäädännön mukaan, ei biologisin perustein. Avioliitto on katsottu tarpeelliseksi nimenomaan vanhemmuuden suojaksi. Samalla se toki suojaa myös lapsen lapsuuden ja huoltajuuden pysyvyyden. Lapsen oikeutta biologiseen isään ei siis huomioida avioliittolainsäädännössä millään tavoin.
Avioliitolla instituutiona on perimmäisenä tarkoituksena tarjota nimenomaan vanhempien parisuhteelle ja vanhemmuudelle suoja. Lapsi syntyy (tai adoptoidaan) vanhempiensa yhteiseen kotiin ja saa kasvaa heidän hoidossaan. Kenelläkään ei ole lupa eikä mahdollisuutta rikkoa tätä lapselle kuuluvaa oikeutta omiin vanhempiinsa. (Lapsen oikeuksien julistus)
Toivon, ettet jatkossa käsittelisi biologista vanhemmuutta yhtäläisyysmerkeissä avioliitossa syntyvän vanhemmuuden kanssa. Biologisen vanhemman oikeuksia ei avioliittoon syntyvän lapsen kohdalla pidetä tarpeellisena, avioliiton suoja on tärkeämpi. Pidän sinun viljelemääsi yhtäläisyyden olettamaa älyllisenä epärehellisyytenä.
Ilmoita asiaton viesti
Onko asia noin?
Jos äiti on tehnyt avioliitossa syrjähypyn, myöntää sen ja ilmoittaa lapsen biologiseksi vanhemmaksi niin eiköhän laki tämän hyväksy. Lapsi voi edelleen elää ja kasvaa äitinsä ja ei-biologisen vanhemman kanssa jos se kaikille osapuolille sopii.
Jos olettamukseni on oikea, ei isyys määräydy avioliiton kautta.
Sari varmaan voi selvittää tämän?
Ilmoita asiaton viesti
Lapsen isyys määräytyy äidin lapsen syntymähetken avioliiton mukaan. Lapsen huoltajuus voidaan toki juridisesti muuttaa, mikäli lapsen äiti ja äidin kanssa avioliitossa ollut aviopuoliso yhdessä sellaiseen ratkaisuun päätyvät.
Äiti voi toki myöntää syrjähypyn, mutta isyyttä ei voida vahvistaa ilman juridisen isän suostumusta. Avioliiton suoja on niin vahva, ettei sitä murra edes se, että äiti eroaa avioliitosta ja solmii uuden avioliiton lapsen biologisen isän kanssa. Silloinkin lapsen juridisena huoltajana ja vanhempana pysyy lapsen syntymähetkellä äidin aviopuolisona ollut henkilö, mikäli tämä niin haluaa.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin oletin asian olevankin.
Ilmoita asiaton viesti
Kommenttini tarkoitus ei ole kumota sitä tosiasiaa, että avioliitossa syntyvän lapsen biologinen vanhemmuus on yleensä sama asia juridisen vanhemmuuden kanssa. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, ettei avioliitoon syntyvän lapsen vanhemmuus määräydy biologisen vanhemmuuden perusteella.
Laki on laadittu lapsen parhaaksi, se oikeastaan kieltää edes ajattelemasta äidin syrjähypyn mahdollisuutta.
Ilmoita asiaton viesti
Tästäkin voisi sitten keskustella.
Se on totta että lapsen kannalta olisi parasta että ensiksikin äiti ei koskaan jäisi kiinni ja jos jääkin niin lapsi saisi jatkaa elämäänsä äidin perheessä jos nämä päättävät jatkaa. Tämä on selvää.
Laki kuitenkin turvaa äidin oikeudet siinä mielessä että jos ”syrjähyppy” sattuu olemaan yhden yön juttu eikä biologista isää edes ole mahdollista tavoittaa niin aviomies joutuu kasvattamaan / elättämään toisen miehen lapsen.
Tämäkin on lapsen kannalta hyvä asia. Lapsella on elanto jotakuinkin turvattu vaikka pariskunta eroaisikin.
Epäoikeudenmukaisemmaksi asian tekee se että jos isä on tiedossa ja äiti vaikkapa eroaa ja menee avioon biologisen isän kanssa niin ymmärtääkseni entinen aviopuoliso on edelleen elatusvelvollinen? Tietänet onko asia näin?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä asia on juuri näin. Avioliitto takaa aikuiselle vanhemmuuden ja lapselle huoltajuuden.
Onko tuo viimeisimmäksi mainitsemasi skenaario epäoikeudenmukainen, on tietenkin tapauskohtaista. Lainsäätäjä on katsonut lapsen oikeuden äidin aviopuolisoon, lapsen juridiseen huoltajaan.
Avioliitto perustuu kahden ihmisen väliseen luottamukseen, josta sopimus avioliiton solmimiseen on syntynyt.
Ilmoita asiaton viesti
KN: ”Lapsi syntyy (tai adoptoidaan) vanhempiensa yhteiseen kotiin ja saa kasvaa heidän hoidossaan. Kenelläkään ei ole lupa eikä mahdollisuutta rikkoa tätä lapselle kuuluvaa oikeutta omiin vanhempiinsa. (Lapsen oikeuksien julistus)”
—-
-Jos lapsi adoptoidaan, silloin hän ei saa kasvaa omien vanhempiensa hoidossa. Eli se on todettu ei-mahdolliseksi.
Tämä on lapsen oikeuksien julistuksessa ilmaistu selvästi, ja sen tuo ilmi yksi sana: ”TUNTEA”. Lapsella tulee, mikäli mahdollista, olla oikeus TUNTEA vanhempansa ja kasvaa heidän hoidossaan. Ne aikuiset, joiden luona hän kasvaa, lapsi tuntee tietysti ja itsestäänselvästi.
Sana ”tuntea” viittaa syntymävanhempiin. Biologisiin vanhempiin. Isään ja äitiin. Ei sitä tuon selkeämmin voi sanoa.
—–
KN: ”Toivon, ettet jatkossa käsittelisi biologista vanhemmuutta yhtäläisyysmerkeissä avioliitossa syntyvän vanhemmuuden kanssa. Biologisen vanhemman oikeuksia ei avioliittoon syntyvän lapsen kohdalla pidetä tarpeellisena, avioliiton suoja on tärkeämpi. Pidän sinun viljelemääsi yhtäläisyyden olettamaa älyllisenä epärehellisyytenä.”
—-
-Niinkö? Sanoisin samaa tuosta sinun lapsen oikeuksien julistuksen tulkinnastasi 🙂 Se ei ole mitenkään päin johdonmukainen.
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että avioliitto ja biologinen vanhemmuus periaatteessa, lähtökohtaisesti ja ihannetilanteessa liittyvät ja kuuluvat yhteen. Tuo järjestely sisältää sen ihanteen, että lapsen biologinen vanhempi olisi äidin puoliso ja asuisi samassa taloudessa.
On kyllä paljon korjattavaa esim. isien oikeuksissa avioerotilanteissa.
Mutta tuntuu myös hieman absurdilta väitellä siitä mikä avioliiton ”oikea tarkoitus ja ydin” on, kun kukaan elossaoleva ei ole ollut Suomen ensimmäistä avioliittolakia kirjoittamassa. Puhumme siis lähinnä omista ihanteistamme asian suhteen.
Mutta väitän edelleenkin, että avioliitto instituutiona on liittynyt erittäin paljon vanhempien ja lasten kolmoissidokseen, verisiteen kautta. Siihen ihanteeseen ja tavoitteeseen, että yhteiskuntaan syntyvät lapset syntyisivät omien vanhempiensa vakiintuneeseen parisuhteeseen ja näiden yhdistämään sukupuuuhun. Ja jotta yhteiskunnassa saataisiin syntyvyys kanavoitua tapahtuvaksi vakinaistetun parisuhteen kautta.
Tämä on vaikuttanut yhteiskunnan arvoihin, kuten aikoinaan oli ”pakko mennä naimisiin”, jos sattui tulemaan seurusteluaikana raskaaksi. Ei juridisesti, mutta avioliiton merkitys miellettiin ja ymmärrettiin juuri näin. Että lapsen biologisten vanhempien kuuluu olla keskenään naimisissa, ja ihannetilanteessa saada lapsia vasta avioitumisen jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta Sari-hyvä. Lapsen isyyttä ei ratkaista biologisen isyyden kautta. Se määräytyy äidin avioliiton mukaan. Jos äiti menee uuteen avioliittoon ennen lapsen syntymää, uusi aviopuoliso on automaattisesti lapsen isä riippumatta siitä, kenen kanssa äiti on ollut avioliitossa lapsen siittämishetkellä tai kuka on lapsen biologinen isä.
Lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lapsella on oikeus tuntea omat vanhempansa. Vanhemmuus ei kuitenkaan määräydy lain mukaan äidin ollessa avioliitossa biologian, vaan äidin solmiman avioliiton perusteella. Lapsen oikeuksien julistuskaan ei ota kantaa biologiseen vanhemmuuteen.
Jos äiti on hankkiutuu raskaaksi ja on lapsen syntymähetkellä avioliitossa naisen kanssa, avioliitto määrittää molemmat naiset yhdessä lapsen vanhemmiksi. Tämän tosiasian viimeistään pitäisi osoittaa käsityksesi vanhemmuudesta puutteelliseksi.
Ilmoita asiaton viesti
KN:”Mutta Sari-hyvä. Lapsen isyyttä ei ratkaista biologisen isyyden kautta. Se määräytyy äidin avioliiton mukaan. Jos äiti menee uuteen avioliittoon ennen lapsen syntymää, uusi aviopuoliso on automaattisesti lapsen isä riippumatta siitä, kenen kanssa äiti on ollut avioliitossa lapsen siittämishetkellä tai kuka on lapsen biologinen isä.”
—-
-Puhut ”määräytymisestä” ja ”ratkaisemisesta” tarkoittaen ilmeisesti juridiikkaa. Minusta lopullinen ja ainoa tärkeä asia ei ole se miten jokin asia tällä hetkellä lainsäädännössä on tai miten se tulkitaan. Siksi en pidä tuota ”määräytymistä” kovin relevanttina.
Kun läpi ihmiskunnan historian on tiedetty, että lapsen isä on se joka hänet siittää. (Ainakin melko varhain tämä hiffattiin.)
Eli haluat väitellä jostain mihin minusta ei kannata tuhlata hirveästi paukkuja.
Joku on kai aiemminkin sanonut, että lakeja voi ja pitää muuttaa ja kehittää. Ja edelleen väitän, että avioliitto instituutiona on sisältänyt arvot ja ihanteen ehjästä ydinperheestä, isä, äiti ja lapsi/lapset, ja ollut tärkeä tekijä, joilla perheet on saatu pysymään ehjinä.
Tämän huomaa monestakin asiasta. Ihan siitäkin, että yhteiskunta on rakennettu heteroydinperheen oletukselle. Tämän mm. Jani Toivola huomasi ja kirjoitti siitä blogissaan tyttärensä syntymän aikoihin. Hän käytti ilmaisua ”rakennettu puusilmäisesti heteroydinperheen oletukselle”.
Tämä liittyy erittäin vahvasti yhteen avioliiton ja sen perusmerkityksen kanssa. Tuo avioliiton kautta määräytyvä isyys oikeastaan vain vahvistaa tämän, siis biologisen vanhemmuuden ja avioliiton oletetun yhteenkuuluvuuden. Avioliitto tuo ainakin jonkinlaisen vakauden lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen, ja on siksi oletusvanhempana pysyvämpi kuin liiton ulkopuolella oleva isä (tai äiti)
Joten turhaan oikeastaan toistat tuota samaa. Minulle ei ole tärkeintä lain tämänhetkinen tila. Miksi olisi? Siinä on puutteita ja tarkennuksen tarvetta. Eikä oikeastaan myöskään mikään historiaan kuuluva seikka ole varsinaisesti argumentti tässä.
Ilmoita asiaton viesti
KN: ”Lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lapsella on oikeus tuntea omat vanhempansa. Vanhemmuus ei kuitenkaan määräydy lain mukaan äidin ollessa avioliitossa biologian, vaan äidin solmiman avioliiton perusteella. Lapsen oikeuksien julistuskaan ei ota kantaa biologiseen vanhemmuuteen.”
—
-No todellakin ja ihan varmasti ottaa! Eihän siinä muuten olisi järkeä! Muuten asia voitaisiin ilmaista ihan vain siten, että ”lapsella tulee olla oikeus huolehtiviin aikuisiin”.
Ilman biologista vanhemmuutta, ilman AIVAN TIETTYJÄ AIKUISIA, tuossa julistuksen artiklassa ei ole mitään logiikkaa.
Lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lapsella on oikeus tuntea omat vanhempansa. Kirjoitit sen juuri, mutta mietipä tätä lausetta.
Mitä muuta ja ketä muuta kuin biologisia vanhempia, alkuperäisiä, syntymävanhempia, se ”tuntea” voisi tässä yhteydessä tarkoittaa?
Ajattelepa nyt, jos asian muotoilee näin: ”Lapsella on oikeus, mikäli mahdollista, tuntea biologiset vanhempansa, isänsä ja äitinsä (=siittäjä ja synnyttäjä) ja kasvaa heidän hoidossaan”. Eikö kuulosta ihan järkevältä?
Mutta jos sen muotoilee näin: ”Lapsella on oikeus, mikäli mahdollista, tuntea adoptiovanhempansa/ne aikuiset joiden hoidossa hän kasvaa, ja kasvaa heidän hoidossaan.”
Kuulostaako edelleen järkevältä?
——
KN: ”Jos äiti on hankkiutuu raskaaksi ja on lapsen syntymähetkellä avioliitossa naisen kanssa, avioliitto määrittää molemmat naiset yhdessä lapsen vanhemmiksi. Tämän tosiasian viimeistään pitäisi osoittaa käsityksesi vanhemmuudesta puutteelliseksi.”
—–
-Kuule, me puhumme nyt aivan eri asioista. Sinä puhut juridisesta vanhemmuudesta, ylipäätään juridiikasta ja lain tulkinnasta ja tämänhetkisestä tilasta.
Minä taas yritän puhua arvoista, logiikasta ja luetun ymmärtämisestä. Siitä mitä lasten oikeuksien julistuksessa todella sanotaan. Kaiken järjen mukaan. Juridiikka ei ole kaiken alku ja loppu, lakeja voidaan tarkentaa ja muuttaa.
Mutta kirjoitettu teksti täytyy ymmärtää oikein ja johdonmukaisesti, eikä lisäillä siihen omiaan tai vesittää sen sanomaa.
Minun tietoni juridisesta vanhemmuudesta voivat olla puutteelliset, juu, mutta miten on sinun kirjoitetun tekstin ymmärtämisen laita?
Eli ketkä lapsella täytyy olla oikeus tuntea? Ohitit tämän.
Tietenkin lapsi tuntee ne aikuiset, joiden hoidossa hän kasvaa. Vai mitä? Tuo ilmaisu ”kasvaa HEIDÄN hoidossaan” viittaa TIETTYIHIN aikuisiin, ei keihin tahansa huoltajiin, joita voi olla yksi, kaksi tai useampia.
Eli lapsella tulisi olla oikeus kasvaa aivan erityisten, tiettyjen aikuisten hoidossa. Keiden? Keitä se ”heidän” sinun mielestäsi tarkoittaa?
Ajatteletko ihan oikeasti, että se tarkoittaa niitä aikuisia, joiden hoidossa lapsi (jo muutenkin) kasvaa? Eikö tämä jos mikä ole älyllistä epärehellisyyttä??
Ilmoita asiaton viesti
Huhhuh! Lapsen vanhemmuus määräytyy yksinomaan juridiikan mukaan.
Jos lapsen äiti on lapsen syntymähetkellä naimisissa toisen ihmisen, ei siis lapsen biologisen vanhemman, kanssa, ei tuolla biologisella vanhemmalla ole oikeutta olla mukana lapsen elämässä. Kyse on avioliittoon liittyvästä oikeudellisesta asemasta, avioliiton suojasta. Lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on nimenomaan asetettu avioliitolle instituutiona kuuluva arvo sinun haluamasi (?) lapsen oikeuden biologiseen vanhempaan edelle.
Ymmärrät varmasti hyvin itsekin, ettei lapsen oikeuksien julistuskaan anna oikeutta tässä tapauksessa rikkoa avioliiton asemaa lapsen vanhemmuuden määrittäjänä.
Tästä seuraa se, että lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lapsella on oikeus tuntea vanhempinaan hänen äitinsä ja äidin se aviopuoliso, jonka kanssa hän on ollut avioliitossa lapsen syntymähetkellä. Ja tuo lapsen oikeus säilyy, vaikka äiti puolisostaan eroaisikin.
Jos lähtisit tätä oikeutta purkamaan, isyystesti pitäisi tehdä kaikille syntyville lapsille. Sellainen saattaisi vaikuttaa jopa avioerojen määrää kasvattavana tekijänä. Ei sellainen voi olla ainakaan avioliiton instituutiona tai edes lapsen edun mukaista.
En käsittääkseni ole koskaan ohittanut kysymystä, ketkä ovat ne vanhemmat, jotka lapsella on oikeus tuntea: ne ovat nuo hänen juridiset vanhempansa. Oikaiset taas mutkia vihjaillessasi, ettei tuossa tarkoitettaisi nimenomaan juridisia lapsen vanhempia.
Onko lapsi heidän hoidossaan ja kuinka pitkään, voi tapauskohtaisesti poiketa. Jos lapsi esimerkiksi otetaan huostaan, lapsella on lasten oikeuksien julistuksen mukaisesti edelleen oikeus tuntea nämä vanhempansa.
Ja edelleen, tahdoit sitä tai et, hyväksyit sitä tai et, lasten oikeuksien julistuskin yhdistettynä Lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta antaa lapselle oikeuden tuntea äitinsä lisäksi toisen äitinsä, mikäli äiti on lapsen syntymähetkellä avioliitossa naisen kanssa. Lain § 6 ei ota kantaa äidin aviopuolison sukupuoleen.
Ilmoita asiaton viesti