veikkamattila1 The battleline between good and evil runs through the heart of every man.

Missä asioissa anekauppa meni aikoinaan harhaan?

Uskonpuhdistuksen alkamisen 500. juhlavuosi on tänään päättymässä ja siksi tahdon näin uskovana rivikristittynä kirjoittaa uskonpuhdistukseen liittyvästä anekaupasta, sen taustoista ja muista asioista, jotka mielestäni ovat olleet aivan liian vähän esillä juhlavuoden aikana ja joita pyritään jopa tarkoituksellisesti hämärtämään. Ennen kuin jatkat kirjoitustani pyydän kaikkia lukijoita koettelemaan koko kirjoitukseni Raamatun erehtymättömällä Sanalla. Haluan myös sanoa, että en voi ottaa kantaa siihen, mitä kukin yksittäinen kristitty sydämessään uskoo.

Anekauppa sai alkunsa ajatuksesta, että hyvillä teoilla saattoi sovittaa pahoja tekoja. Anekaupan takana oli myös katolisen kirkon oppi kiirastulesta, jossa ihmiset kärsivät kuolemansa jälkeen tietyn aikaa puhdistuakseen ennen kuin pääsevät taivaaseen. Aneilla saattoi lyhentää kiirastulessa olevien omien kuolleiden läheistensä tuskan aikaa.

Anekauppakysymyksessä ollaan pohjimmillaan tekemisissä kristillisen ja raamatullisen uskon ydinkysymyksen kanssa syntisen pelastumisesta. Pelastuuko ihminen uskosta vai teoista? Raamatun Uuden Testamenttiin liittyvä Efesolaiskirjeen kolmas luku vastaa tähän ongelman hyvin selvästi: ” Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.” (Ef. 2:8-9) Ihminen pelastuu siis yksin uskosta eikä hän voi ansaita pelastusta omilla teoillaan. Koska pelastus on Jumalan lahja syntiselle, se on yksin Jumalan armosta eikä siihen voi lisätä omia tekoja eli ansioita, mikä voisi turmeltuneessa ihmisluonnossa herättää halua päästä kerskumaan.

Lisäksi Vanha Testamentin psalmin 49 valaisee tärkeällä tavalla kysymystä kadotetun ihmisen sielun lunastuksesta: ”Sielun lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi.” (Ps. 49:9-10). Sielun lunastus on äärettömän kallis asia, koska lunastus tarkoittaa itse asiassa, että lunastettava sielu saa elää iankaikkisesti eikä lunastettavan sielun tarvitse nähdä kuolemaa. Siten koska kyse on iankaikkisesta kuolemasta ja elämästä, ei sielun lunastusta voi koskaan eikä missään ajassa suorittaa millään tämän maailman aarteilla. Toisin sanoen sielun lunastusta ei voi suorittaa mitään, mitä ihmisillä on, vaan ongelman voi ratkaista vain Jumala!

Miten Jumala ratkaisi ongelman? Jumalan ratkaisu kadotettujen sielujen lunastukseen oli lähettää oma rakas poikansa Jeesus maailmaan ja uhrata hänet täydellisenä ja viattomana syntiuhrina kantamaan hirvittävä rangaistus ihmiskunnan synneistä Golgatan ristillä ja vuodattaa Jeesuksen pyhä ja kallisarvoinen veri syntien anteeksisaamiseksi. Jeesus kärsi kerran tuskallisen ja epäoikeudenmukaisen kuoleman, jotta ihmiskunnan synneistä tarjottiin riittävä sovitus(maksu) Jumalalle, kadotetut sielut saatettiin lunastaa takaisin niiden oikealle omistajalle eli Jumalalle ja Jeesus saattoi ansaita itselleen omalla verellään pestyn (morsius)seurakunnan.

Näiden kahden Raamatun kohdan valossa jo katolisen kirkon aikoinaan harjoittaman anekaupan kierous ja petollisuus tulee hyvin esille. Vaikka katolisen kirkon Raamatusta Sanasta eksyneessä aneopissa ei opeteta täsmälleen, että aneita suorittamalla saadaan synnit anteeksi, vaan paavi, papit ja sakramentit antavat ne anteeksi ja ane on syyllisyyden puolesta jo poispyyhittyjen syntien ajallisesta rangaistuksesta Jumalan edessä saatu vapautus, on aineissa kyse silti, että Jumalan valmistamaan pelastukseen lisätään uusia asioita, jolloin mennään harhaan Raamatun totuudesta. Kun katolisen kirkon oppi aneista lisää jo pelastukseen siihen kuulumattomia asioita ja vie kavalasti harhaan, niin historiallinen anekauppa toi näiden väärien opetusten lisäksi mukaan vielä ihmisten häijyn rahanhimon ja ahneuden myydä ihmisille rahasta vapautumista katumusharjoituksista eli tarjota laskoille ihmisille oikotietä vapautua niistä. Ei siis riittänyt vain alkuperäisen pelastuksen vääristäminen, vaan piti myös saada luotua kierolla teologialla mahdollisuus päästä kahmimaan vielä (väärää) voittoa.

Toisin sanoen Lutherin anekauppaa arvostelevat teesit tarttuivat kiinni uskon ytimessä oleviin asioihin pelastuksesta, sovituksesta, lunastuksesta, joissa ei ole varaa suurpiirteisyyteen, kompromisseihin eikä harhaan menemiseen. Luther ja muut uskonpuhdistajien työ (Jumalan armosta) on meille tässä ajassa elävillekin ihmisille ehdottoman tärkeä ja ajankohtainen asia vaalia ja pitää kirkkaasti esillä, ja siitä on syytä olla kiitollinen Jumalalle. Tämä kirjoitus onkin hyvä päättää uskonpuhdistuksen esille nostamiin periaatteisiin: Yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Raamattu.

Hyvää uutta vuotta 2018 kaikille!

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Katolisen kirkon keino verotuksensa oikeuttamiselle oli, kuten se itse asian ilmaisi, "tulla pakanoita puolitiehen vastaan."

Vedottiin niihin perinteisiin, joita pakanoilla oli ennestään. Puhdistava tuli ja lahjat tuonpuoleisessa selviytymiseen saivat jumalisen ulkokuoren. Samalla tapaa pakanajumalat saattoivat muuttua aikalaisten ajatusmaailmassa katolilaisiksi pyhimyksiksi pelkästään nimen osalta tapojen säilyessä paljolti ennallaan.

Voidaan perustellusti kysyä, oliko tämä katolilaisuus perusteiltaan lainkaan kristinuskoa?

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka

Psalmin 49 jakeet 9-10 kuuluvat nykyisessä kirkkoraamatussa näin: ”Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta. Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.” Ajatus selviää, kun luetaan edellinen jae: ”Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.” Asia on juuri näin: Jumalan kanssa kauppaa ei voi käydä, mutta kirkon kanssa on aikoinaan voitu. Tätä stigmaa Katolinen kirkko saa näköjään kantaa ikuisesti. Ihan hyvä, jos tämä Katolisen kirkon harhapolku auttaa blogistia pitämään itseään muita parempana kristittynä.

Käyttäjän JoriKostiainen kuva
Jori Kostiainen

Luther on mielestäni hieman kaksijakoinen henkilö. Toisaalta hän vei/uudisti kirkkoa oikeaan suuntaan, mutta vainosi uudelleenkastajia.

Kuitenkin olet oikeassa siinä, että reformaation merkkivuosi ei oikeastaan kertonut asian ytimestä (pelastus yksin armosta), eli siitä mistä itse kerroit tässä. Tätä totuutta (pelastus yksin armosta) maallinen/maallistunut, luonnollinen ihminen ei näe. Siksi nyt juhlavuotena kerrottiin vain reformaatiosta yleisesti, ei niinkään sen ytimestä.

Toimituksen poiminnat