*

veikkamattila1 The battleline between good and evil runs through the heart of every man.

Kuinka olet valehdellut omalletunnollesi?

”Oli tuskallista nähdä ja kuulla kaikesta tästä. Ja vielä pahempaa oli osallistua siihen… ja vakuutin itselleni, selitin itselleni. Minun ei pitäisi antaa periksi heikentävälle säälille. Olimme toteuttamassa historiallista välttämättömyyttä. Suoritimme vallankumouksellista velvollisuuttamme. Hankimme viljaa sosialistiselle isänmaallemme. Viisivuotissuunnitelman vuoksi..”

 

Näin kirjoitti juutalainen, bolsevikki Lev Kopalev siitä, kun Neuvostoliitossa viranomaiset ja puolueen jäsenet takavarikoivat ja ryöstivät Stalininin aloittamassa pakkokollektivisoinnin (1929-1937) aikana venäläisiltä talonpojilta heidän viljansa ja karjansa. Viranomaiset ja puolueen aktiivit takavarikoivat ja ryöstivät talonpoikien viljan siitä huolimatta, että siitä seurasi satojen tuhansien talonpoikien nääntyminen nälkään. Osa näihin toimiin osallistuneista tunsi sääliä talonpoikia kohtaan ja ymmärsi omatunnossaan tekevänsä väärin. Silti useimmat heistä tukahduttivat omatuntonsa tuskalliset syytökset selittämällä itselleen hienoja, kommunistisen ideologian valheita toimiensa historiallisesta välttämättömyydestä ja toimimisesta valtion eduksi.
 

Kyseinen tapaus ei kuitenkaan ole mihinkään menneeseen historiaan kuuluva ääriesimerkki tai poikkeustapahtuma, jolla ei ole mitään tekemistä nykyajan ihmisen elämän kanssa, vaan päinvastoin: Se on vahva todistus siitä, miten kaikkina aikoina meille ihmisille on annettu omatunto, joka muistuttaa oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta. Se muistuttaa varsinkin, silloin kun teemme jotakin pahaa tai väärää, ja sen muistutus on epämiellyttävä tunne, henkistä epämukavuutta ja sisäistä levottomuutta synnyttävä.

 

Koska omatuntomme on aktiivisesti mukana moraalisissa valintatilanteissa ja sen muistutukset pahoista ja vääristä teoistamme tuntuvat epämiellyttäviltä ja aiheuttavat henkistä epämukavuutta meille, on meissä ihmisissä sisäsyntyinen, tavallinen ja kavala taipumus yrittää valehdella omatunnollemme. Niin tekemällä pyrimme lopettamaan sen epämiellyttävät syytökset ja kokemamme henkisen epämukavuuden. Toisin sanoen yritämme oikeuttaa jonkin tekemämme väärän tai pahan asian omalletunnollemme keksimällä monenlaisia, valheellisia syitä ja verukkeita. Seuraavaksi esittelen joitakin esimerkkitapauksia valheellisista syistä ja verukkeista.

 

1. Toisten syyttäminen omasta pahasta teosta tai vastuun siirtäminen siitä muille. Tämä valhe on hyvin yleinen ja käytetty. Esimerkiksi vaimoaan tai miestään pettävä voi valehdella ja tukahduttaa omatuntonsa syytökset tekonsa moraalittomuudesta sillä, että hän selittää aviopuolisonsa olevan pihtari tai epäviehättävä, joka pakottaa itselleen valehtelevan hakemaan seksuaalisen tyydytyksen vieraasta sylistä.

 

2. ”Olen ansainnut sen”-valhe. Vaikkapa jossakin firmassa tyytymätön työntekijä voi valehdella itselleen seuraavalla lailla: ” Olen niska limassa paininut töitä tässä työpaikassa enkä ole saanut ansaitsemaani korvausta, joten nyt voin hieman siirtää (lue kavaltaa) firman varoja omalle tililleni ja peittää jälkeni.”

 

3. ”Nuo toiset eivät ole enää ihmisiä”-valhe. Yksi valheen muoto selittää itselleen, että joku ihminen tai ihmisryhmä ei ole ollenkaan ihminen tai ihmisiä jonkin asian tai ominaisuuden takia ja sillä oikeuttaa heidän ihmisarvonsa riistäminen ja julma kohtelunsa. Tämä valhe sai äärimmäisen muodon Neuvostoliitossa, jossa bolsevikit selittivät kautta yhteiskunnan, että porvarit, papit, talonpojat eivät olleet ollenkaan ihmisiä, vaan yhteiskuntaluokkina loisia ja kansan vihollisia, jotka piti tuhota ja hävittää maan päältä.

 

4. ”Olen olosuhteiden ja sorron uhri”-valhe. Yksi valheen muoto oikeuttaa omia pahoja tekoja on selittää itsellensä olevan olosuhteiden ja sorron uhri. Kun näkee itseensä pelkästään sorrettuna, voi mielessään kätevästi pestä kätensä kaikesta omasta vastuusta ja vyöryttää vastuun omista tilanteesta toisten hartioille. Omassa yhteiskunnassamme esimerkiksi feministit uskottelevat monille vähemmistöryhmille, että he ovat pelkästään sorrettuja, joilla ei ole minkäänlaista vastuuta omasta tilanteestaan tai omista valinnoistaan.

 

5. ”Lapsi ei tarvitse isää ja äitiä”-valhe.

Ihmisillä on luontainen taju sisäsyntyisesti siitä, että lähtökohtaisesti lapsi tarvitsee ja hänellä on ihmisoikeus omaan biologiseen isään ja äitiinsä.

Kuitenkin tämän tiedostaminen aiheuttaa henkistä epämukavuutta esimerkiksi isälle, joka on hylännyt vaimonsa ja lapsensa ottamalla avioeron toisen naisen takia. Tällöin henkisen epämukavuuden tunteen turruttamiseksi isä saattaa selittää itselleen, etteivät hänen lapsensa tarvitse häntä tai elämässä on kyse hänen omasta onnestaan.

 

Miten olen itse valehdellut omalletunnolleni? Esimerkiksi oikeutin itselleni joskus syntymättömien lasten murhaamisen sillä valheella, että abortissa kyse on naisten ihmisoikeuksista ja naisten ”vapaudesta” päättää omasta ruumiistaan. Lisäksi näiden perusteella uskottelin itselleni olevani hyvä ihminen, koska osoitin tukea vastakkaiselle sukupuolelle.


Joku voi väittää, että otsikossani olevan kysymyksen muotoilu olisi jotenkin johdatteleva ja siten kysymykseni olisi jotenkin epäreilu tai väärä. Kuitenkin se ei sitä ole, vaan kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän valehdelleet jossakin vaiheessa elämäänsä omatunnolleen eikä ole ketään, joka ei olisi tätä tehnyt. Koko maailmassa on elänyt vain yksi ihminen, joka ei syyllistynyt siihen. Hän ei koskaan tehnyt väärin tai valehdellut , ja hän taisteli koko elämänsä ihmiskunnassa lähtökohtaisesti vallitsevia valheita vastaan, vaikka se maksoikin hänen henkensä. Tämän ihmisen nimi on Jeesus.

 

Toivon, että Jumalan armosta saan tunnistaa itsessäni olevia valheita lisää, päästä niistä eroon eli vähentää itsessäni olevia valheiden määrää ja päästä yhä suurempaan totuuteen eli lähemmäs Jeesusta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

Nyky yhteiskunnasta löytyy esittämiisi esimerkkeihin ajantasaisia esimerkkejäkin.

"1. Toisten syyttäminen omasta pahasta teosta tai vastuun siirtäminen siitä muille"

Julkisesti tunnetaan sanalla politiikka, mutta tätä esiintyy yleisesti lähes jokaisella ihmisellä siitä lähtien kun ymmärtävät hyvän, pahan ja rangaistuksen.

"2. ”Olen ansainnut sen”-valhe"

jokainen meistä tekee tätä eri tilanteissa, ihan vaikka jonkun kivan ja tarpeettoman asian ostaminen hankalassa rahatilanteessa ja perhe sitten joutuu venymään muussa, ei tarvitse rikokseen saakka mennä edes.

"3. ”Nuo toiset eivät ole enää ihmisiä”-valhe."

Tähän törmää jo täällä blogi-listalla muutamien henkilöiden kommenteissa.

"4. ”Olen olosuhteiden ja sorron uhri”-valhe."

Pääsyy rikollisuuteen

"5. ”Lapsi ei tarvitse isää ja äitiä”-valhe."

Ihmissuhteet on monimutkaisija ja kyllä, ihminen on ohjelmoitu oman onnelisuutensa tähtääväksi.

Näillä kaikilla on yhteinen nimittäjä, aivot on lähtökohtaisesti jokaisessa asiassa kieltävässä tilassa. Jos herätessäsi tiedostaisit jokaisen asian johon voisit kuolla päivän aikana tai jokaisen negatiivisen kokemuksesi, et nousisi sängystä lainkaan.

Itselle valehtelu on yleisempää kuin osasit blogissa kuvata, teet sitä jokaisessa asiassa mitä teet, päivän jokaisena sekuntina, kun syöt et ajattele että voit tukehtua, kun teet ruokaa et ajattele itsesi poltamista tai veitsellä viiltämistä, ajat autoa et ajattele onnettomuuteen joutumista jne.

Meidät on ohjelmoitu valehtelemaan itsellemme, ainoa tapa pysyä elossa ja elää elämää.

Toimituksen poiminnat